Päivitetty 23.10.2016

Kodin saanut: IRIS


IRIS

* n. 2kk

* narttu

* Romaniassa.

 

 

 

 

31.5.2013

Eräänä päivänä Luiza Mandru oli saanut ilmoituksen kadulle hylätystä pienestä pennusta, hän lähti pentua etsimään ja onnekseen löysi Iriksen. Iris oli kovin nälissään ja kova oli janokin. Ja kaiken tämän lisäksi oli pieni Iris myös aivan täynnä kirppuja. Iriksen pelastus oli Luiza, joka otti hänet kotiinsa kasvamaan ja tervehtymään.

Iris on nyt saanut ensimmäiset madotukset ja ulkoloishäädöt ja on muutenkin päässyt sosiaalistumaan muiden koirien, kissojen ja ihmisten kanssa. Iris on kovasti reipastunut nyt kun ei enää kirput eikä madot vie voimia tältä pienokaiselta. Tulevassa kodissa voisikin olla Irikselle sopiva koirakaveri odottamassa.

Iris tulee aikuisena olemaan keskikokoinen koira, Iris painaa tällä hetkellä vain muutaman kilon mutta tulee aikuisena painamaan noin 10-15kg.

Iris saa lähiaikoina ensimmäisen rokotteensa ja 3 kuukauden iässä rabies rokotteen. Iris on siis valmis matkustamaan omaan kotiin Suomeen noin 2kk kuluttua.

6.6.2013

Irikselle lisätty uusia kuvia!

11.6.2013

Kulkureiden aktiiveja matkasi Romaniaan kesäkuun alussa ja he kävivät tutustumassa myös Irikseen. Iris on edelleen todella reipas ja sosiaalinen pentu. Tykkää painia muiden koirien kanssa ja kuulemma yhtäkään samanlaista häntää eivät ole nähneet, se nimittäin vispaa niin paljon ja nopeasti ettei sitä välillä edes näe. 🙂

Irikselle lisätty myös kuvia!

19.6.2013

Iris on varattu Suomeen!

24.8.2013

Iris matkasi omaan kotiinsa Suomeen.

23.10. 2016

Saimme pitkästä aikaa kuulumisia Irikseltä – aikamoinen matka on Iriksellä omistajineen takana! Lisätty myös kuvia.

“Hei!

Hieman yli kolme vuotta sitten elämääni tuli karvapallero, joka muutti elämäni kertaheitolla ja ajattelin jakaa hieman kuulumisia, kokemuksiani ja ajatuksiani.

Iris oli noin 5-6kk ikäinen tullessaan Suomeen elokuussa 2013. Pentua harkitessani olin järkeillyt, että viisainta olisi valita nuori koira, jolla olisi mahdollisimman vähän traumoja kaduilta, ja jolla olisi parhaat mahdollisuudet sopeutua normaaliin koiranelämään. Minulla oli kokemusta koirista ja olin siksi varma, että pärjäisin myös rescuen kanssa.

No. Kaikki nyt mennyt niin kuin strömssössä. Iris osoittautui lempeäksi, mutta araksi koiraksi, joka pelkäsi kaikkea paperipusseista vieraisiin ihmisiin. Haastavaa oli etenkin se, että Iristä ei juuri herkuilla pystynyt motivoimaan tai lahjomaan. Turun keskusta osoittautui aivan liian stressaavaksi ympäristöksi. Iriksen ensimmäinen tapa puolustautua epävarmoissa tilanteissa oli haukkua raivokkaasti niskaharja pystyssä, ja tokaisipa joku ohikulkija minulle kerran, että lopettaa tuollainen hullu koira pitäisi. Itkuhan siinä tuli, sillä tiesin että yritimme molemmat parhaamme; sekä minä että koira.
Aika oli kuitenkin paras lääke Irikselle. Ennen mahdottomat asiat alkoivat pikkuhiljaa muuttua ensin mahdollisiksi sitten arkisiksi. Iris rakastaa tuttujen ihmisten seuraa ja huomiota, juoksemista ja etenkin leikkimistä. Hän tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, vaikka isot ja yli-innokkaat koirat ovatkin ensin jännittäviä, ja haastaa usein nuorempia koiria mukaan leikkimään. Lapsien ja vauvojen kanssa Iris on pärjännyt aina – pienet ihmiset eivät ole koskaan olleet samalla tavalla pelottavia kuin aikuiset. Suuret ihmismassat ja vilkas liikenne ovat edelleen stressaavia ympäristöjä, mutta eipä se vaadi muuta kuin muuttamista ydinkeskustan ulkopuolelle, joka on pieni uhraus koiran hyvinvoinnin vuoksi. Maaseudulla Iris on osoittautunut oikeaksi metsästyskoiraksi, ja myyrien ja hiirien jahtaaminen onkin hänestä (ei omistajasta) paras leikki ikinä.
Syksyllä 2016 alkoi aivan uudenlainen seikkailu, kun Iris muutti kanssani Riikaan opintojeni perässä. Olin ollut todella hermostunut sen suhteen, että miten Iris tulisi sopeutumaan täysin uuteen ympäristöön ja siihen, että asuimme ensimmäistä kertaa oikeasti kahdestaan (ilman kämppiksiä tai sukulaisia) ja vielä melko pienessä asunnossa. Yllätyksekseni ja helpotuksekseni muutto meni oikein hyvin, eikä hän ole aiheuttanut mitään tuhoja, vaikka joutuu olemaan joskus pitkiäkin aikoja yksinään. Enpä olisi uskonut, että pääsen juuri näillä sanoilla koiraani kehumaan, mutta Iris on osoittautunut äärimmäisen sopeutuvaiseksi koiraksi.
Viimeiset kolme vuotta ovat olleet melkoista vuoristorataa, ja edelleen meillä on paljon opittavaa. Iris pelkää yhä yllättäviä, uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta hän sopeutuu nykyään äärimmäisen nopeasti. Lenkeillä Iriksen luottamus minuun on selkeästi kasvanut, ja remmissä räyhääminen loppuu nykyään yhteen haukahdukseen – silloin harvoin kun sitä on. Uusiin mies-tuttavuuksiin Iris tottuu muutamassa tunnissa juuston ja leikin avulla, kun ensimmäisen tuttavuuden kanssa meni melkein puoli vuotta. Ahkera sosiaalistaminen ja lempeä rajojen puskeminen uusien haasteiden suhteen on tuottanut selkeästi tulosta, enkä voi olla kuin ylpeä Iriksestä. On ollut ihana seurata, miten aika, rakkaus ja rajat ovat muovanneet tätä lempeää, mutta jääräpäistä pusukonetta.
Iris ei välttämättä ole koira, jonka olin olettanut noutavani lentokentältä, mutta täysin sydämestäni voin sanoa, etten vaihtaisi sitä mihinkään. <3
-Essi ja Iris”

 

Varaajana toimi Saila.

 

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa