Päivitetty 26.07.2015

Enkelikoira: MINA (ent. Minna)


MINNA

* n.2 vuotias

* narttu

* Romaniassa

 

 

 

A Doua Sansa järjestön aktiivi Carmen Mandescu pelasti Minnan ja tämän neljä pentua valtatien varrelta isojen rekkojen keskeltä n. 150 km:n päästä Bukarestista. Minnalla oli ollut pieniä pentuja vielä neljä lisääkin, mutta valitettavasti niitä ei ehditty pelastamaan autojen seasta.

Minna-äipän elämänsä viimeiset pennut ovat nyt n. 3 kk:n ikäisiä ja etsivät aktiivisesti omia kotejaan. Minnan haave normaalin rakastetun kotikoiran elämästä on hänelle tulevaisuus, sen me lupaamme.

Minna ja pennut ovat tällä hetkellä Bukarestissa Onevet hoitolassa, mutta koko pesue muuttaa pian A Doua Sansan omalle tarhalle, Glinalle.

Tuon valtatien varrella, mistä Minna pelastettiin, asusteli laumassa n. 20 muutakin koiraa. Minna oli tullut siellä toimeen kaikkien toisten koirien kanssa, niin urosten kuin narttujenkin. Luonteeltaan Minna on pehmeä, kiltti ja ystävällinen, sekä ihmisten että lajitovereidensa seurassa.

Minna tullaan steriloimaan ennen Suomeen tuloa. Nuoren keskikokoisen äipän paino on n. 12-15 kg.

Minna etsii aktiivista, koirakokemusta omaavaa perhettä, jossa voi myös odotella yksi, kaksi tai vaikkapa useampikin leikkikaveri 🙂

Päivitetty 23.1.2013

Minna on hyvin huolehtivainen ja suojeleva pentujansa kohtaan. Pentujen suojeleminen kohdistuu nimenomaan toisia koiria kohtaan. Ihmisiin Minna sitä vastoin luottaa niin paljon, että nämä saavat äipän mielestä tehdä pennuille mitä haluavat.

Minnaa ei suositella perheeseen jossa on alle kouluikäisiä lapsia, eikä kissojen seuraksi.

Minnan säkäkorkeus on n.45 cm

Päivitetty 10.2.2013

Minna on varattu.

Päivitetty 21.2.2012

Minna matkusti omaan kotiinsa 15.3.2013

17.07.2015

Minan omistajan tytär kertoo Minan tarinaa: “Mina päätyi meille siten, että minä etsin itselleni koiraa, ekan rescueni menehdyttyä ja päädyin Kulkurien sivuille. Silmääni osui suloisen Zola- pennun profiili. Soittelin Zolasta varaajalle ja minulle näytettiin vihreätä valoa.

Zolan varattuani yllätin äitini useamman kerran koneen ääreltä vetistelemästä Zolan emon Minan kohtaloa, “Mitä sille käy ja kuka sen haluaa?” muutaman päivän päästä äiti soitti minulle ja kertoi varanneensa myös Minan meille, eli äiti ja tytär pääsisivät samaan kotiin. Mina saapui Suomeen 15.03.2013 (kolme päivää ennen pentujaan, Missyä, Atrhuria, Heraa ja Zolaa)

Minä olin hakemassa mammaa kentältä, Mina leimautui meihin todella voimakkaasti heti. Rouva oli kovin reppanan näköinen, ohut kiilloton turkki ja kaljuja laikkuja ympäri kehoa. Mina oli kuitenkin reipas ja selvästi iloinen omasta perheestään sekä hyvin kiitollinen. Jo ensimmäinen yö nukuttiin samassa sängyssä.

Zola saapui 18.3. ja voi sitä riemua kun uudessa kodissa olikin oma äiti vastassa. Minakin hetken mietittyään alkoi paimentamaan ja hoivaamaan pentuaan. Pari valjakko oli erottamaton. Emon ja pennun “roolit” pysyivät aina Minan lähtöön asti. Taipaleensa lopulla Mina ei aina jaksanut kulkea perässä tai tulla moikkaamaan, mutta kun Minaa kutsui ääneen niin jostain alkoi aina kuulumaan pieni pauke, kun rouvan häntä alkoi heilumaan. Mina oli oman arvonsa tunteva Leidi joka haki rapsutuksia aina kun siltä tuntui. Rouva asteli päättäväisesti viereen ja tökki kuonollaan, että nyt saisi rapsuttaa ja mikäli lopetti kesken tökkäsi uudestaan tai nosti tassun syliin, että nyt! Mina oli hyvin rakastettu ja spesiaali koira. Suru on suuri ja Minalla on aina paikka sydämissämme <3

17.7.2015 Sairaus uuvutti Minan ja se lähti sateenkaarisillalle rakkaidensa saattelemana. Osanottomme Minan läheisille.

Minnan varausta hoiti Kata

 

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa