Eräs kotihoitajistamme, Katri, on kulkenut Kulkurien mukana alusta lähtien. Hän on yksi luottohoitajistamme, ja hänen luonaan on moni stressaantunut koira saanut laskea kierroksiaan, ja kukin vuorollaan lähtenyt sitten onnellisesti loppuelämän kotiinsa. Ei ole ihmekään, että Katrin puoleen käännymme myös sellaisten koirien kanssa, joilla on ollut erityisiä haasteita aiemmassa elämässään Romaniassa tai Suomessa. Siksi haluamme antaa Katrille myös hänen ansaitsemaansa tunnustusta parrasvaloissa, ja esitellä hänet kaikille seuraajillemme. Kenties Katrin panos kotihoitajana inspiroi jotain muutakin ryhtymään hommaan!
Katrin elämä rescuekoirien parissa lähti käyntiin, kun hänelle saapui ensimmäinen rescuekoira Tallinnasta vuonna 2006. Rescuet veivät mukanaan, ja tavattuaan nykyisen toiminnanjohtajamme Sallan juurikin koiramaisissa merkeissä, alkoi elämä tosissaan pyöriä rescueiden ympärillä. Aluksi Katri ja Salla kävivät usean vuoden ajan reissuilla Viron koiratarhoilla. Näihin aikoihin Katri aloitti pitkän kotihoitajan uransa kissojen hoitajana.
Kulkurien ollessa lapsenkengissään, siirtyivät Katrinkin rescuepuuhat Virosta Romaniaan, josta hänelle saapui ensimmäinen kotihoitolainen, Fluffy, Katrille vuonna 2011. Fluffy oli Katrin mukaan “pieni ja surkea rääpäle, joka oli reipas kuin mikä ja vahvistui aivan ihanaksi tyttökenguruksi.” Ensimmäisestä hoitolaisesta luopuminen oli Katrille helppoa kodin ollessa upein, mitä koiralle saattoi toivoa. Seuraava hoitolainen, Bony, johon Katri ihastui yhden videon perusteella, saapui pian Fluffyn jälkeen. Kenties ennakoitavasti Bonyn kanssa tapahtui niin sanottu foster failure, ja Bony olikin hoitopaikan sijaan kotona. Valitettavasti Bony sai viettää vain kolme onnellista vuotta Katrin luona ennen lähtöä sateenkaarisillalle, mutta nautti kylkimyyrän elämästä sataprosenttisesti opittuaan, ettei ihmisen käsi tehnyt sille enää pahaa.
Vuosien mittaan Katrilla on ollut kotihoidossa lukuisia romanialaisia koiria, eikä vakituisiltakaan nelijalkaisilta perheenlisäyksiltä ole vältytty. Riki saapui kotiin hoitolaisten lähtemisen osoittauduttua Katrin lapselle rankaksi, ja perheen toinen foster failure tapahtui uudelleensijoituspoika Mozin kanssa. Uudelleensijoituskoirien hoito alkoi Oodi-pennusta, jota seurasivat Mozin lisäksi Ivanna, Aapo, Mitra, Miita, Diego, Frank sekä uusin tulokas, kotiaan etsivä pörröpoika Zottel. Ehtipä hoidossa käymään myös tarhalta saapunut kesävieras Jussi. Katri saa edelleen kuulumisia entisten hoitolaistensa elämästä, ja pääsee välillä myös näkemään niistä joitakin. Mieleenpainuvinta hoitolaista Katri ei osaa mainita, sillä kaikki ovat hänen mielestään omalla tavallaan timantteja, ja jokaisella on paikka Katrin muistoissa ja sydämessä.
Katri kuvaa syitä kotihoitajuudelle seuraavasti: “Miksi olen kotihoitaja… Ehkä kysymys on ennemminkin, että miksi en olisi. Mulla on ollut tilaa ja mahdollisuus, suhteellisen rauhallinen asuinalue ja sopeutuva lauma. Siten tilanne on vaan kehittynyt tähän, että musta on tullut aktiivinen kotihoitaja. Ja olen jokaisen hoitolaisen myötä oppinut ja saanut kokemusta, tällä hetkellä ajattelen jopa että mulla on jotain taitoja tähän hommaan. Tietysti ihan pohjimmaisin syy on sydämessä; suuren suuri rakkaus eläimiin.”
Kotihoitajuuden parhaita puolia Katri kertoo olevan yksilöön tutustuminen. Hän on loputtoman kiinnostunut erilaisista käyttäytymismalleista ja niiden syistä, sekä siitä, kuinka käytökseen voi tarpeen mukaan vaikuttaa esimerkiksi omalla rauhallisuudella. Hänen mukaansa erilaisiin koirapersooniin tutustuminen tuo näkökulmia, joiden pohjalta voi kehittää myös itseään. Parasta Katrin mielestä on myös huomata, kuinka hoitolaisten stressitasot poikkeuksetta laskevat hänen luonaan, ja hän pärjää myös niiden koirien kanssa, joita kuvataan haastaviksi. Koiran käytös ei Katrin mielestä ole varsinainen ongelma, vaan ilmaisukeino, jonka lukeminen on tärkeää. Välillä voi olla vaikeaa ymmärtää, mitä koira tarvitsee, mutta Katri ei erityisesti koe, että minkään hoitokoiran kanssa olisi ollut vaikeaa.
Luopuminen ei Katrin mukaan ole koskaan vaikeaa, sillä koiran oman ihmisen ja kodin löytyminen on kotihoidon päämäärä. Jokainen hoidokki on Katrille kuin oma, ja sen lähteminen on luonnollisesti tunteellista, mutta Katri kokee lähdönkin onnellisena. Hän tietää, että koirilla on hänen luonaan hyvä olla hoidossa, mutta uskoo, että jokainen koira ansaitsee ihkaoman kodin.
Meillä on jatkuva tarve Katrin kaltaisille hoitajille, jotka kykenevät auttamaan akuutisti hoitopaikkaa tarvitsevia koiria, ja asuvat rauhallisessa ympäristössä. Mikäli olet kiinnostunut kotihoitajuudesta, voit lukea aiheesta lisää kotisivuiltamme tai Instagram-tilimme Kotihoitoviikot-kohokohdasta.