12.11.2015
Marraskuun alussa Rosiorin kunnallisella tarhalla paistaa vielä syksyinen aurinko. Se tekee tarhan olosuhteista jollain tapaa aavistuksen siedettävämmät, mutta nurkan takana odottaa jo talvi. Viiman ja pakkasen aikaan paikka on kestämätön.

Sitä ei mieti onneksi yhden häkin asukas, hupsukorvainen pikku prinsessa Leia. Se miettii varmaankin vain, miten päästä tylsästä, virikkeettömästä häkistä pois, juoksemaan pelloille ja noiden ihanien ihmisten luokse, jotka rapsuttavat korvan takaa.
Niinpä 400 koiran ohitse kulkiessamme ja muutamia joukosta adoptio-ohjelmaan valitessamme Leia kiipeää häkkinsä verkkoa pitkin sen kohdalla ollessamme herättääkseen huomion, päästäkseen lähemmäs. Siinä Leia onnistuu. Pyshdyn, enkä voi ohittaa Leian häkkiä. Menemme sisään ja iloinen pentu syöksyy syliin. Se hyppää nojaamaan polveen ja lennättää kuraisia tassujaan pitkin poikin, suikkaa suukon korvaan ja singahtaa ilokiepin ympäri betonihäkkiään. Leia on helppo tehdä onnelliseksi siinä hetkessä. Se on vielä pentu, jolla ei ole ainakaan liikaa huonoja kokemuksia elämästä, ihmisistä, sen elämänilo ja -usko on tallella, ihme kyllä.

Hetken päästä Leia rauhoittuu syliin ja on vain paikoillaan tyytyväisen oloisena. Se antaa käsitellä itseään ongelmitta ja se päästää myös muut häkin koirat epäröimättä “ihmisensä” luokse. Leia vaikuttaa mutkattomalta, reippaalta ja avoimelta nuorelta koiralta, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja myös omaa tahtoa.

Häkin oven sulkeminen ja Leian jättäminen on vaikeaa. Seuraavassa häkissä katson taakseni ja näen Leian kiivenneen jälleen verkkoa pitkin, katsovan peräämme. Se tietää mitä haluaa ja tekisi mitä vain sen saadakseen.

Leia on arviolta noin 7-8 kuukauden ikäinen steriloitu narttukoira, joka painaa tällä hetkellä noin kymmenisen kiloa ja on suunnilleen polvenkorkuinen, noin 40-45 cm. Leia on melko siro rakenteeltaan, mutta toki se kasvaa tuosta vielä hieman. Arviolta Leiasta tulee aikuisena passelin keskikokoinen tyttö.

Leiaa voisi ajatella monenlaiseen kotiin, joko ainoaksi koiraksi tai toisen koiran kaveriksi. Uskoisin että Leia pärjäisi myös lapsiperheessä ja eiköhän sen järkevästi totutettuna oppisi elämään myös muiden eläinten, kuten kissojen kanssa.
Tärkeää on, että Leia löytäisi aktiivisen kodin, missä se saisi varmasti tarpeeksi liikuntaa, aktivointia ja leikkimistä, virikkeellistä ja tasapainoista, onnellisen koiran elämää.

—————————————

Pentua harkitsevalla on suuri vastuu. Omat resurssit on ehdottoman tärkeää punnita huolella.
Ajan, motivaation ja sitoutuneisuuden täytyy olla kohdallaan.

Pentua harkitessa täytyy muistaa, että mm. sisäsiisteys on opeteltava alusta lähtien, hihnakäytös on täysin uusi asia, muihin koiriin tutustumistakin saattaa joutua harjoittelemaan eikä yksinolo suju heti itsestään. Tavaratkin saattavat päätyä tylsistyneen ja aktiivisen pennun kitaan ja leluiksi ihan vain vahingossa.

Pentu tarvitsee paljon selkeitä rajoja, johdonmukaista, positiiviseen palkitsemiseen keskittyvää koulutusta ja rakkautta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.
Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutuessa muuttua.

30.11.2015
Prinsessa Leiaa odottaa oma koti Suomessa.

15.1.2015
Leia saapui tänään omaan kotiinsa Suomeen. Ensikuulumiset kotoa kertoivat, että Leia on “rento kuin spagetti”. Kuulostaa hyvältä! Ihanaa elämää Prinsessa!

Yhteyshenkilö: Salla Honkapää

Kuvat aukeavat isommiksi ja selautuvat eteenpäin klikkaamalla.