25.10.2016

Syksy on saapunut Romaniaankin paahtavan kuuman, pitkän kesän jälkeen. Lokakuun 18. päivä Rosiorin kunnallisella tarhalla vieraillessamme oli vielä aurinkoista, vaikka ilmassa tuntui jo saapuva talvi kylmänä tuulena. En voinut olla ajattelematta saapuvaa kylmää jaksoa ja sitä, miten kaikki nuo kauniissa syys-säässä iloisena pomppivat ja huomiota odottavat koirat tulisivat pärjäämään jälleen kerran. Onneksi ne itse eivät osaa murehtia tulevaa, vaan yksi koiran elämän hienoimmista ominaisuuksista on kyky keskittyä käsillä olevaan hetkeen. Ja sen ne tekivät, ne riemuitsivat pienestä hetkestä ja herkkupaloista, mitä meillä oli antaa.

Haukkukuoron ja huitovien tassujen keskellä yhden koirankopin kulman takaa meitä katseli pörröinen koiran naama. Se ei riehunut eikä haukkunut, se ikään kuin huojui paikallaan. Siitä huokui jo kauas lempeys ja vanhemman koiran arvokkuus, vaikka sen kunto oli kaikkea muuta kuin arvokas. Sen pää oli painuksissa, korvat tulehtuneet ja iho paistoi olemattoman turkin läpi. Se oli ikään kuin turtunut tähän maailmaan, mutta siitä huolimatta se jaksoi olla ystävällinen ja tervehtiä meitä tyynesti. Saimme kuulla, että suurehko uros oli tuotu rankkurien toimesta tarhalle vasta viikkoa aiemmin, eikä sen taustoista tiedetty mitään.
Taustoilla ei niin väliä ollutkaan, sillä sain heti koiran nähtyäni vahvan tunteen siitä, mikä se tulevaisuus voisi olla. Aavistelin, että Suomessa on ehkäpä eräs koti, eräs ihminen, kenen luokse tämä koira kuuluu…

Silloin tällöin asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Kun ihminen on tarpeeksi vahva luottaakseen vaistoonsa ja avaamaan sydämensä uudelle suurelle koirapersoonalle…. Silloin voi käydä niin, että tuntematon, hylätty koira kunnallisella tarhalla saa nimen Mauri ja se toivotetaan tervetulleeksi kotiin.

Onnea Mauri, elämäsi paras aika on edessäpäin <3

Mauri on varattu Suomeen.

26.11.2016

Mauri saapui tänään kotiin <3

13.6.2022

Mauri sai elää onnellista koiranelämää hyvin rakastettuna perheenjäsenenä kuuden ja puolen vuoden ajan, kunnes vanhuus lopulta vei hänet toukokuussa 2022. Maurin vastustamatonta lempeyttä ja pörröistä olemusta jäivät kaipaamaan monet, ennenkaikkea Maurin oma perhe. Lämmin osanottomme suruun ja kiitos Maurin elämän parhaiden vuosien mahdollistamisesta <3

14.8.2023

Maurin muistokirjoitus

Rakkaan rescue koirani Affen lähdön jälkeen olin päättänyt etten hanki enää uutta koiraa. Affe oli
paras ystäväni, seikkailukumppanini, vahtikoirani ja sielunsukulaiseni.
Affen poisnukkumisesta oli ehtinyt kulua kaksi vuotta. Olin käynyt Romaniassa vapaaehtoisena
kiertelemässä koiratarhoilla, valokuvaamassa ja tervehtimässä tarhoilla asuvia kavereita. Tein
surutyötä omalla tavallani, toivoen työlläni tuovan edes hiukan apua ja toivoa eläimille, joilla kaikilla
tulisi olla oma rakas ja rakastava koti.

Oli lokakuu 2016 ja sain viestin Salla Honkapäältä- ”Olen Romaniassa ja täällä on ihan sun koira.
”Mukaan liitetyssä videossa minua katseli suurilla, vanhansielun silmillään hontelo, bambijalkainen,
isokokoinen pörröpää. Vaikka otus oli selvästikin pörheää laatua, oli tällä laihalla pojalla enemmän
paljaita laikkuja kun talvea varten turkkia lämmikkeenä. Ohueksi käynyt häntä heilahteli
varovaisesti.
Tiesin heti eleistä, olemuksesta, hahmosta, että tunsin tämän tyypin jostain kauempaa. Tämä olisi
minun koirani. Oli silti haastavaa pyörtää päätös koirattomuudesta, mutta omalta osaltaan sitä
vauhditti myös ajatus, että tämä kaveri ei selviäisi seuraavan talven yli. Isokokoisilla, iäkkäillä
koirilla oli aina muutenkin haasteita kodin löytämisessä. Lisäksi pian selvisi, että tällä tyypillä oli
useita terveyshuolia, suupieli ja silmäluomi repsotti, ja ikääkin ehkä jo 12 vuotta.

Maurin taustoista ei tiedetty mitään. Se oli ehtinyt olla muutamia päiviä kunnallisella tarhalla
Rosiorissa, josta sen tervehdys löysi Sallan kautta meille.

Mauri tuli meille isossa kuljetuslaatikossa. Laatikosta näkyi vain takkuista karvaa, köyry selkä ja
kaksi tuohtuneesti tarkkailevaa nappisilmää.
Rakas ystävämme oli saapunut vihdoin kotiin.

Mauri muistutti välillä pientä hyljettä, jääkarhua, saukkoa, piraijaa, lammasta.
Hän viihtyi omassa tummansinisessä villaliiivissään, rakasti jugurttipurkkien huolellista
nuolemisviimeistelyä ja kaikkien vehnäsherkkujen nakertelua. Mauri rakkaan mieleen olivat myös
juustonaksit, koristeelliset kulkurihatut ja teltassa yöpyminen.

Mauri oli parasta seuraa, kuunteli, keskusteli, hakeutui sohvalle viereen. Mauri tykkäsi
romanialaisesta kansanmusiikista, jonka tahdissa sen pieni käpälä alkoi lyödä tahtia. Mauria ei
pienet eikä suuret sairastelut haitanneet. Se oli aina valmiina lähtöön ja kohti uusia seikkailuja.
Mauri oli maailman sisukkain, sitkein ja rakastettavin, paras ystävä, elämän ihmettelijä ja suuri
ajattelija. Täydellinen herrasmies.

Maurin kostea lakunappikuono työntyi kainaloon ruokapöydän äärellä ja hän sai lähes aina
tahtonsa läpi.
Mauri oli rakas ystävä myös vanhemmilleni, lenkkikaveri, mukana jumpassa ja TV:n katselussa.
Mauri halusi aina olla lähellä, kiinni ihmisissä, joita se rakasti. Muiden seuraa se ei erityisesti
kaivannut. Maurin vivahteikkaisiin tunnetiloihin kuului pöyristyminen, tuohtuminen, äimistyminen-
näitä tunteita hän ei peitellyt, kun joku vieras kehtasi tulla yhteiseen kotiimme kylään. Mauri nousi
huokaisten ylös omalta paikaltaan ja katsettakaan kääntämättä siirtyi mielenosoituksellisesti
toiseen huoneeseen nukkumaan.

Hän näytti myös selkeästi, milloin ihmetteli, miksi häntä vaivattiin turhilla asioilla tai joutavilla
käskyillä tai toimituksilla.

Mökillä, telttaretkillä ja maantiematkoillamme Mauri rakasti luonnon ääniä ja tuoksuja, Päijänteen
vesi oli virkistävää ja sinne saattoi hakeutua itsekseen juomaan.
Kili oli Maurin hyvä ystävä, niinkuin myös rohdinpellava luu ( tunnetaan myös herra RP-luuna),
pipariukko ja Kiinteistökani. Näistä muodostui Maurin oma hiljainen hämäräjengi.

Välllä Mauri keskusteli kotonamme tästä ajasta edesmenneen, mutta läsnäolevan Affe koiramme
kanssa.

Mauri hakeutui aina tukipisteiden luo, olivat ne sitten sohvia, rakkaan ihmisen jalka tai
mahdollisimman ahdas sopukka. Mauri oli erittäin taitava peruuttamaan.

Kupin vahtiminen oli Maurille tärkeä tehtävä. Mauri ei koskaan välittänyt palloista tai kepeistä,
mutta pieni rummutus selkään tai rakkaan ihmisen reittä vasten sai Maurin innostumaan leikistä.
Leikki oli väkkäränä pyörimistä, tassulla ilman hamuamista ja kuonon lujaa painamista rakkaan
ihmisen syliin. Mauri kurkki olkansa yli huomattiinko hänen show ja esitys päättyi aina meidän
johdattamiseen hänen kuppiaan kohden.

2020 tammikuussa Maurilla todettiin syöpä ja hän sai 3 kk elinaikaa. Mauri eli vielä reippaana ja
onnellisena 2,5 vuotta diagnoosin jälkeen.

Meille Mauri on jatkuvasti läsnä. Puheissa, muistoissa, arjen kaikissa pienissä askareissa. Mauri
on ohittamaton, ikuinen persoona ja rakas, rakas ystävämme. Nyt Mauri on rakkaan Affe isoveljen
luona. Nähdään myöhemmin pojat!

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Jos tiedät, mitä vanhan koiran omistaminen merkitsee, tiedostat siihen kuuluvat ilot ja surut, olet varautunut panostamaan vanhan koiran ruokintaan sekä hoitoon ja koet pystyväsi tarjoamaan turvallisen eläkeläiskodin, ota rohkeasti yhteyttä.

Huomioithan, että vanhan koiran kohdalla saattaa ikääntymisestäkin johtuen koitua eläinlääkärikustannuksia.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua.

Mauri saapuu Suomeen kastroituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Mauri on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Yhteyshenkilö: Salla Honkapää