Päivitetty 07.07.2014

Kodin saanut kissa: VOVA


VOVA

* n 8 kk (marraskuussa 2013)

* uros (kastroitu)

* Rakvere, Viro.

Vova on noin kahdeksan kuukauden ikäinen mustavalkoinen nuori poikakissa, joka odottaa kotia Rakveren tarhalla Virossa.

Vova haluaisi olla paljon ihmisen kanssa ja odottaa aina huomiota, katsoo niin kauniisti silmiin, että joku ottaisi syliin. Vova on lempeä luonteeltaan ja pysyy hyvin sylissä, ei kynsiään esittele, eikä erityisemmin perusta edes leikkimisestä. Vova sopii myös perheen ainoaksi kissaksi. Koiriin suhtautumista ei tiedetä, mutta se voidaan tarhalla testata.

Vova on tullut tarhalle 16.10. Kadrinan kylästä. Vova on madotettu, rokotettu ja osaa käyttää hiekkalaatikkoa. Sillä on mikrosiru, joka rekisteröidään yhdistyksen toimesta turvasiru.fi-rekisteriin. Vova kastroidaan tarhalla, ennen kuin se tulee uuteen kotiinsa.

9.12.2013 Vova on kastroitu.

Vova sai kodin kahden kissan kaverina 28.12.2013.

Varaajana toimi Tiia

Kuulumisia kotoa 30.12.2013
Vova ei ollut pitkästä matkasta moksiskaan; kun se pääsi kotona ulos häkistä, se meni ensimmäiseksi asioilleen hiekkalaatikolle. Sitten tutkittiin pari huonetta hyvinkin tarkkaan ja sen jälkeen löytyikin keittiö ja ruokakupit. Ruoka maistui saman tien. Vovalla on toisinaan tapana nostella muonapaloja tassulla suuhun -osa tosin päätyy lattialle, josta ne kyllä ennen pitkään katoavat, jolleivat Vovan suuhun, niin sitten Rolle ja Tikru pitävät huolen putsauksesta.

Niin kuin etukäteen arvattiin, uuden kissan tulo oli Rollelle ja Tikrulle pienoinen järkytys. Ensimmäisenä iltana kumpikaan vanhemmista herroista ei juurikaan uskaltanut liikkua, vaan tilannetta tarkkailtiin sängyn alta, hyllystä tai kaapin päältä. Aamuun mennessä oli kuitenkin tultu siihen johtopäätökseen, ettei uusi kissa hyökkää kimppuun ja liikkuminen normalisoitui. Rollea Vova on jo nuuhkinut nenät vastakkain, Tikru pitää vielä puolen metrin hajurakoa.  Tikru jonkin verran murisee Vovalle, mutta se on Tikrun normaalia käytöstä (se murisee ihmisillekin, jos esim. sen itsemääräämisoikeutta törkeästi loukataan siirtämällä se vaikkapa villapaidan päältä pois). Mutta Vovalla on myös hyvä tilannetaju muiden kissojen suhteen: se ei rynnistä Tikrun ja Rollen luokse vaan jää rauhassa hieman etäämmälle tarkkailemaan näitä, mikä helpottaa vanhempien kissojen sopeutumista. Vova ei tunnu kuitenkaan yhtään pelkäävän Tikrua ja Rollea.

Vova on osoittautunut erittäin leikkisäksi. Ensin Vova kiinnostui joulukuusen palloista ja sen jälkeen se säntäili innokkaasti pehmeän pallon ja leluhiiren perässä. Vova tulee mielellään syliin kehräämään. Mutta löytyy Vovalta kynnetkin! Vova on pari kertaa noussut seisomaan takajaloilleen niin että ottaa tukea etutassuillaan vaikkapa ihmisen takareidestä. Siinä pysyykin tukevasti  pystyssä takatassuillaan, kun etutassujen kynnet porautuvat reiteen kiinni 🙂

En ole koskaan tavannut näin luottavaista kissaa kuin mitä Vova on. Se ei säiky mitään ja kotimatkalla autossa alkoi heti kehrätä meille. Tulee mieleen, että sen on täytynyt olla ensimmäiset kuukautensa kotikissana, niin leimautunut Vova on ihmisiin. Toisaalta se on kovin hentoinen ja pieni yhdeksänkuukautiseksi kissaksi, joten ehkä se on jossain vaiheessa ollut aika niukalla ravinnolla.

Ensimmäiset hetket on siis mennyt hyvin, ehkä jopa paremmin vanhempien kissojen kanssa kuin mitä ennakoitiin. Ja luultavasti emme vaihda Vovan nimeä. Kovin on hellyyttävä kissa!

Kesäkuulumisia Vovalta 30.6.2014
Vova on nyt ollut meillä puolisen vuotta ja tässä uudet kuulumiset. Vovasta löytyy virtaa kuin pienestä kylästä  tai kahdestakin kylästä. Mikään ei ole hauskempaa kuin leikkiminen, paitsi ehkä voimien mittely isojen kissojen kanssa. Lempileluja ovat pienet hiiret, joiden sisällä rapisee, mutta Vova ei ole kuitenkaan turhan nirso lelujen suhteen, sillä leluiksi kelpaavat kaikki alle kilon painoiset esineet. Vova on siis merkittävästi auttanut pitämään kodin siistinä ja tavarat kaapeissa.

Vova on myös innokas futiksen seuraaja. Joka ilta seuraamme MM-jalkapalloa televisiosta, Vova tosin astetta kiihkeämmin kuin me muut. Sotshin talviolympialaisissa Vovan lempilaji oli taitoluistelu, Vova arvosti erityisesti piruetteja.

Isot kissat ovat Vovalle roolimalleja, niin hyvässä kuin pahassakin, ja Vova tulee toimeen varsinkin Rollen kanssa. Rolle jaksaa kärsivällisesti painia pienempänsä kanssa eikä hermostu läpsimisleikeistä. Tikrunkin kanssa oleilevat sävyisästi, mutta Tikrun huumori loppuu silloin, kun Vova alkaa ajaa sitä takaa. Harmi, ettei Tikru muista, että oli itse samanlainen kymmenen vuotta sitten.

Vaikka Vova on energinen ja menevä kissa, niin syliin on päästävä monta kertaa päivässä, joskus monta kertaa tunnissa. Yöt Vova nukkuu rauhallisesti joko sohvalla tai sängyssä.

Pari viikkoa meille tulon jälkeen Vovalta alkoi lähteä runsaasti karvaa niin, että päälaelle ja kaulaan tuli karvattomia laikkuja. Eläinlääkäri määräsi erilaisia lääkkeitä, karvat kasvoivat takaisin, mutta alkoivat sitten lähteä uudelleen. Maha oli myös joskus sekaisin. Isoilla kissoilla ei kuitenkaan ollut karva- eikä mahaongelmia, joten alun alkaenkin ajateltiin, ettei kyse ole tarttuvasta taudista. Lopulta verikokeessa paljastui, että Vovan tulehdusarvot olivat voimakkaasti koholla ja aloitettiin mm. antibioottilääkitys. Se auttoi nopeasti ja karvat kasvoivat uudelleen. Maha on ollut sen jälkeen kunnossa ja karvatkin pysyneet päässä :

Eläinlääkäri havaitsi Vovalla myös sivuäänen sydämessä. Varmuuden vuoksi sitä tutkittiin ultraäänellä, mutta ultrassa ei kuitenkaan löytynyt sydämestä rakenteellista vikaa. Sivuääni on ja pysyy, mutta vuotokohta on luultavasti niin pieni, ettei siitä tule olemaan myöhemminkään haittaa. Vova on koko ajan ollut touhukas oma itsensä ja ruokahalu on pysynyt hyvänä eli jos on terveys vähän reistaillutkin, niin se ei ole menoa haitannut. Vovaa alkoi kuitenkin selvästi pelottaa jatkuva eläinlääkärille meno. Tutkimushuoneessa Vova kiipesi aina syliini ja piilotti päänsä kainalooni. Ultrassa pitelimme Vovaa kiinni tassuista ja kääntelimme kissaa vuoron perään kyljeltä toiselle ja lopulta selälleen. Vovasta huomasi, että sitä jännitti kovasti, mutta se ei yrittänytkään käyttää kynsiään ja hampaitaan. Jos olisin tehnyt saman Rollelle, olisin nyt vaikeasti vammautunut.

Eläinlääkäri epäili, että Vovassa saattaa olla hieman siamilaista rotua. Voi pitää hyvinkin paikkansa, kun katsoo Vovan päätä ja korvia.

Kuvassa Vova ja Rolle lepäilemässä.

Hyvää kesää,

Helena

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.