Perustiedot ja tausta

5.12.2018

One Rescue Associationin tarha Cosobassa on yksi Kulkurien keskeisimpiä yhteistyötahoja Romaniassa. Cosoba sijaitsee noin puolen tunnin matkan päässä Bukarestista. Siellä työskentelee eläinlääkäri Adina Vladut, joka huolehtii jatkuvasti koirien lääkitsemisestä, adoptiovalmisteluista ja tarhan kehittämisestä. Kaikki kauttamme Suomeen saapuvat koirat viettävät jonkin aikaa tämän tarhan yhteydessä olevalla klinikalla, jossa niille tehdään kaikki tarvittavat valmistelut lentoa varten.

Piperin tarina on kovin tavallinen: se löydettiin tien vierestä pikkuisen äitinsä Lalean kanssa. Adina kävi ruokkimassa emoa ja pentua, ja lopulta emon luottamus kasvoi sen verran, että antoi ottaa itsensä ja pentunsa kiinni. Pieni perhe oli hurjan kiinnostunut ystävällisestä ihmisestä, mutta samalla selvästi tottumaton ihmisseuraan.

Piper on hurjan reipas ja vauhdikas vipeltäjä, oikea pikku pippuri. Vieraillessamme tarhalla sen häntä vispasi hillittömästi, vaikka uusi tilanne hiukan jännittikin. Poju ei kuitenkaan varsinaisesti ole arka, vaan vieraat ihmiset ovat sille vain upouusi juttu. Sen sijaan jo tuttu Adina on ihana, ja hän saakin koskea Piperiin ihan miten vain. Piper pörräsi hienosti aitauksen neljän muun koiran joukossa. Menon yltyessä muiden mielestä liian villiksi aikuinen uros murahti sille kertaalleen, jolloin Piper alistui, ja tilanne oli välittömästi ohi. Pieni poika jatkoi kuitenkin heti touhujaan, eikä vaikuttanut olevan mokomasta moksiskaan.

Piper ei haukuskele turhan takia, mutta vieraista innostuneena se haukahti kerran namien toivossa. Touhukas pikkupoika sopisi varmasti monenlaiseen kotiin, mutta kodin tulee varautua pennun monipuoliseen aktivointiin, jotta yhteiselämä on mahdollisimman antoisaa kaikille osapuolille. Piperillä on edessään pitkä elämä, joten otathan yhteyttä vasta harkittuasi tarkkaan sitoutumista koiraan sen koko elinkaaren eli 10-15 vuoden ajaksi.

Piper on nyt korkeudeltaan 25 cm ja painaa noin 4 kg. Se jäänee aikuisenakin melko pieneksi koiraksi, vaikka varmasti kasvaakin vielä jonkin verran.

Päivitykset uusimmasta vanhimpaan

21.3.2019

Saimme Linukselta ihania kuvia ja kuulumisia!

Moi, täällä haukkuu Linus! Oon ollut nyt mun ikiomassa perheessä vähän vajaa kaks viikkoa ja mun ihmisäiti sanoo, et oon tosi hieno ja reipas poika ja oon kotiutunu tosi hyvin näinkin lyhyessä ajassa. 
Mä otin mun ihmisäitin ja isin heti omakseni, enkä haluis päästää niitä silmistäni ja haluisin makoilla päivät lopeensa vaan niiden kainalossa tai sylissä ja suukotella niitä (vähän voin myös naukkasta nenästä tai leuasta). Yötkin nukun liikahtamatta äitin kainalossa, peiton alla ja pää tyynyllä niin, että mun kuorsaus kuuluu varmaan kilometrien päähän. 

Aiheutin äitille ja isille ensalkuun vähän harmaita hiuksia, kun murisin ja näytin vähän hampaitaki mun uudelle Lana siskolle, mut mä yritin vaan kertoo et mua pelotti enkä halunnu semmost isoo mustaa möllykkää mun lähelle (tai mun sohvalle, koska se on niiiiiiiiiin kiva paikka nukkua ja olla ihmisten lähellä rauhassa, mut noi ihmiset koittaa opettaa mulle, et sohvalla on tilaa kaikille.) Itseasiassa yks nameilta ja toisilta koirilta tuoksuva tätikin tuli jotain höpöttelemään äitille, et Lanan koirien väliset eleet on päässy laimentumaan, kun on elellyt niin kauan perheen ainoana koirana, että mun kaltasen eleiden ja signaalien mestarin oli tosi vaikee tulkita mitä se jättiläjä aikoo lähestyessään. Sit mä murisin ihan varmuuden vuoks. 
Me ollaan kuitenki Lanan kanssa kaverustuttu ihan hurjaa vauhtia ja oon huomannu sen olevan ihan kiltti mulle, joten oon päästäny sen tosi lähelle enkä murise enää melkeen yhtään! Mut jos mä haluun rauhaa, ni Lanaki on tajunnu antaa mulle tilaa ilman, et mun tarttee ruveta ees murisemaan. 
Äiti haluaa, että meille tulee Lanan kanssa vielä enemmän positiivisia kokemuksia yhessä, joten se ei anna meille vielä leluja esille kun tosi harkitusti, ettei niistä synny tappelua. Ihan tyhmää. Koska sitku ei oo leluja, ni mäpäs tykkään jyrsiä sit vaikka mattoa, koristetyynyjen kulmia ja ehkä vähän isin kenkien nauhojakin oon päässy tuhoomaan. Parit sukatki oon napannu. Mut mä oon silviisii hienon diilin tehny äitin kaa, et sitku äiti kieltää ja tottelen, ni saan herkkunannaa. Ne maistuu paremmalta ku ykskää matto tai kengännauha. 

Lana sisko on opettanu mulle melkosesti talon tapoja. Osaan esimerkiks kerjätä tosi hienosti kun meijän ihmiset syö. Sit syömisen päätteeks, jos on ollu meille suht soveliasta syötävää (mitähän ne tollaki meinaa, mun mielestä KAIKKI on soveliasta syötävää), saadaan Lanan kanssa yhteisvoimin nuolla lautaset puhtaaks. Just viimeks saatiin putsata jäätelöpaketti!!! (Mainittakoon vielä, että me ei muuten edes riitapukaroida yhtään siinä, vaikka putsataan samaa kohdetta.) 
Sit mä osaan kans yhtyä Lanan haukkumiseen ja hätistellään pihalla kuuluvat kutsumattomat vieraat veks! Me sillain pelottavasti puhistaan vierekkäin välioven edessä, kunnes äiti tai isi kiittää ilmotuksesta ja sit meijän tarttee mennä takas jatkamaa omii touhujamme.  
Mä rakastan ulkoilla Lanan kanssa, se luo mulle tukea ja turvaa vähän niissä jännittävemmissä tilanteissa, mut sitku meen Lanan lähelle, ni mua ei jänskätä enää yhtään niin paljoo. Lanaki puolusti mua yheltä hurjimuskoiralta, ku se oli vähän liian innostuneesti tulossa minuu kohti, ni sit Lana tuli muuriksi eteen ja haukahti pari kertaa sille koiralle (Ja äiti oli kuulemma vähän hassulla tavalla hämmästyny ja huvittunut, koska Lana ei kuulemma mukamas hauku muille koirille ulkona olleskaan?!) Niiden outojen lärpäkkeiden päälle laitto on vähän inhottavaa, koska ne (mitkälie valjaat) on vielä vähän kireellä, koska äiti pelkää et mä pelästyn jotain ulkona ja pääsen niistä luikkimaan pakoon. Mun ei kuitenkaan tartte enää pitää kaulapantaa, koska siitä mä en tykänny yhtään ja olin kokoajan ihan solmussa hihnojen kanssa, eikä siitä kulkemisesta meinannu tulla mitään.  Hihnassa mä osaan kuulemma kävellä hienosti, mitä nyt vissiin vähän tuppaan vetämään varsinki sillon, ku tiiän kodin olevan lähellä – sillon mulla menee kyllä neliveto päälle, ku haluun vaan päästä sinne niin nopeesti ku mahdollista!! Mä oon myös (kirjaimellisesti) vähän väliä ihan pissapää, ku pakkohan mun on päästä tarkistaa mihin se Lana pistää allekirjotuksensa, ni jos noi ihmiset ei osaa sitä ennakoida ni mähän menen suoraan siihen suihkun alle pääni kanssa. 

Mä oon oppinu Lanaa seuratessa myös mennä istumaan ku noi ihmiset käskee, vaikkei mulle sitä vielä oo erikseen edes opetettu. Oon vissiin aika fiksu siis.  

Me leikitään Lanan kanssa nykyään melkeen taukoomatta sillon ku ei nukuta. Sitku meno menee äitistä vähän turhan villiksi tai näyttää siltä, et leikki on muuttumassa turhan totiseks touhuks, äiti pitää sen suulla semmosen hassun ”pieru”-äänen, ni tiietää molemmat Lanan kans lopettaa ja juosta päätäpahkaa keittiöön saamaan nannaa. Sit sen jälkeen me saadaan kyl jatkaa jos siltä tuntuu.  Äiti rauhottaa meijät myös laulamalla jotain tuiki-tuiki-tähtös -tuutulaulua. Sillon mun ja Lanan molempien silmät rupee ihan yht’äkkii lupsumaan ja ruvetaan molemmat nukkumaa. 

Niin joo!! Me ollaan oltu jo Lanan kans keskenämme ja viel ihan samassa tilassaki. Äiti oli laittanu jostain läppäristä jonku livekuvan päälle, ni se oli sit kattonu sieltä sen töistä käsin, miten mä olin lohduttanu Lanaa suukottamalla sitä suupielistä, ku sillä oli vissiin vähän ikävä äitii ja isii. Mut sit se kyl rauhottu ja me nukuttii vierekkäi. 

Mä annoin myös hienosti leikata mun kynnet – ei sit mitää ongelmaa sen kans ku sain jotain ihan ältsyn hyvää spessuu herkkuu siin vaihees, mitä ei kuulemma saa muulloin, ku vaa noiden hoitotoimenpiteiden aikana…Höh. 
Suihkussaki käväsin, enkä tykänny siitä kyllä sitte yhtää… Äiti on silti tosi kiva vaikka se pirulainen mut sinne pakottiki kastumaa. 

Nii et kiitti vaan sulle Maiju, et saatoit meijät yhteen ja sain liittyy ihan tosi kivaan laumaan!! (Muhun on kaiken muun oppimisen lisäks tarttunu kans tää Turun-Murre aika vahvasti.) 

Täsä ohes pari kuvaa must ja tost mun systeri Lanast!”

9.3.2019

Suloinen Piper on matkustanut tänään omaan loppuelämän kotiinsa! Matka taittui mukavasti äiti-Lalean kanssa samassa boksissa. Kotona odotti myös koiraisosisko sekä uusi hieno nimi, Linus. Onnea niin paljon, Linus ja perhe <3

24.2.2019

Piper on varattu ikiomaan kotiinsa!

24.1.2019

Ihana Piper on saanut paljon kotiehdokkaita, emmekä ota siitä tällä hetkellä enempää kyselyitä.

5.12.2018

Piper aloitti oman kodin etsimisen Kulkureiden adoptio-ohjelmassa.

______________________________________________________________________________________

Pentua harkitsevalla on suuri vastuu. Omat resurssit on ehdottoman tärkeää punnita huolella. Ajan, motivaation ja sitoutuneisuuden täytyy olla kohdallaan. Pentua harkitessa täytyy muistaa, että mm. sisäsiisteys on opeteltava alusta lähtien, hihnakäytös on täysin uusi asia, muihin koiriin tutustumistakin saattaa joutua harjoittelemaan eikä yksinolo suju heti itsestään. Tavaratkin saattavat päätyä tylsistyneen ja aktiivisen pennun kitaan ja leluiksi ihan vain vahingossa. Pentu tarvitsee paljon selkeitä rajoja, johdonmukaista, positiiviseen palkitsemiseen keskittyvää koulutusta ja rakkautta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutuessa muuttua.

Piper saapuu Suomeen kastroituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Piper on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Yhteyshenkilö: Maiju Lanki