MARICICA

* 3-4.v

* narttu

* steriloidaan

* Romaniassa

17.4.2014
Maaliskuun Romanian matkallamme vierailimme ensimmäistä kertaa Rosiorin kunnallisella tarhalla. Vielä kuukaudenkin jälkeen tunnelmat palaavat elävästi mieleen ja käynnistämme voisi kertoa paljon. Lisää päivästämme Rosiorissa voi lukea Kulkurien Taijan ylläpitmästä Fifirock-blogista.

Kunnallisen tarhan pihamaalla yksinään koppiaan asuttaa sekarotuisen sekarotuinen koira, tavallinen, keskikokoinen narttu, jonka nimi on Maricica.
Maricica päätyi tarhalle tallattuaan katuja Rosiorin laitamilla, liekö sillä joskus ollut oma koti tai ei, miten se on kadulle päätynyt, emme tiedä.
Romanian nykyisen tyylin mukaan koirat napataan kiinni rankkurien toimesta ja vedään täpötäysille kunnallisille tarhoille, jossa niitä valitettavan usein, lähes poikkeuksetta, odottaa epäinhimillinen kuolema väkivallan, sairauksien, nälän tai janon takia.
Rosiorin tarhalla on toivoa, kiitos siitä eläinsuojelija Cornelia Stanin, jonka on onnistunut äärettömien vastoinkäymisten jälkeen tehdä sopimus paikallisen pormestarin kanssa, jotta hän saa auttaa tarhalla olevia koiria, hoitaa ja ruokkia niitä (omaan laskuunsa) ja viedä niitä adoptioon.

Maricicaa ei ole sijoitettu tarhalla pikkuruisiin sisähäkkeihin, onneksi, vaan jostain syystä se on “päässyt” toimittamaan “vahtikoiran” virkaa pihan perälle ketjuun. Liekö sitten syynä se, että Maricica on yhden tarhan työntekijän lempikoira, vai se, että se saattaa muistuttaa ulkonäöltään jotenkin saksanpaimenkoiraa, mutta vahtikoiraksi Maricicasta ei kyllä ole. 1,5 metrin ketjussaan tempoen ja villisti peräpäätään hännän mukana heiluttaen se ottaa vastaan vieraat ihmiset ja heittäytyy selälleen eteemme. Maricica ei tiedä kuinka päin olla, niin iloinen se on seuraa saadessaan. Ollako kopissa sisällä vai ulkona, kieriäkö, suukotellako vai tehdäkö kaikkea yhtä aikaa. Maricica ei hypi päälle, ei raavi, eikä menetä kontrolliaan, vaikka se on todella innoissaan. Se malttaa hetken päästä jo istua, ottaa kontaktia ja vastaanottaa tarjotut herkut nätisti.
Cornelia kertoo vaihtaneensa Maricican ketjun pidempään monta kertaa, mutta se ei hyödytä, koska se varastetaan aina.

Myöhemmin tarhan työntekijä tulee paikalle ja päästää Maricican irti juoksemaan tarhan aitaamattomalle pihalle. Katselemme sen menoa hymyillen. Maricica ottaa hetken vapaudestaan kaiken irti. Se juoksee, juoksee ja juoksee. Juoksee yläpihalle ja takaisin, moikkaa ohimennen kourakavereita ja juoksee takaisin. Se näkee kadulla kulkevan hevosen kärryineen ja juoksee hevosen luokse, mutta kutsuttuamme se juoksee riemuissaan takaisin. Viiden minuutin ajan Maricica on onnellinen.

Maricica tulee toimeen muiden koirien kanssa. Varmuuden vuoksi emme sijoita sitä samanikäisen nartun kanssa saman katon alle. Maricica on erittäin ihmisrakas, siinä on paimenkoiramaiseen tapaan miellyttämishalua ja se on mielummin ihmistä kohtaan nöyrä kuin dominoiva. Maricica on aktiivinen ja leikkisä koira, ja se kaipaa varmasti kotia, missä se pääsee säännölliselle liikunnalle, juoksemaan vapaana metsissä ja opettelemaan uusia taitoja omistajansa kanssa.
Uskoisin Maricican olevan helposti motivoitavissa nameilla ja kehuilla, tuntuu kuin se menisi solmuun pelkästä ystävällisestä puheesta.

Uuden kodin on oltava valmis ja motivoitunut opettamaan Maricicalle kaikki suomikoiran tarvitsemat taidot alusta lähtien, aina sisäsiisteydestä hihnakävelyyn saakka.

Maricica on iältään korkeintaan 4-vuotias, se on noin 50-55 cm korkea ja painaa arviolta 25 kg.

Hurmaava hiomaton timantti, kympin luonteen omaava Maricica tulee olemaan jollekin onnekkaalle varsinainen eurojackpot-koira. Tämä kuponki tulee kuitenkin täyttää harkiten ja realistisia numeroita käyttäen, hetken mielijohteesta tai haihatteluiden perusteella Maricicaa ei pidä ottaa.

29.6.2014
Saimme kuvaterveisiä Maricicalta. Muuten kuulumiset ovat surullisen ennallaan. Maricica päivystää yötä päivää koppinsa edessä lyhyen ketjun päässä. Sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin odottaa, odottaa ja odottaa.

Onevet-klinikan työntekijät käyvät säännöllisesti Rosiorin kunnallisella tarhalla ja he poikkesivat Maricicaakin katsomassa lähtiessään. Tyttö on aivan kuin ennenkin, yhtä hymyä ja iloa saadessaan ihmisen luokseen edes hetkeksi. Uskomatonta, miten koirien luonne voi pysyä tuollaisena, vaikka elämä on todella ankeaa ja virikkeetöntä.

Maricica jää edelleen odottamaan sen yhden ihmisen ilmaantumista, joka muuttaa tytön elämän.

Kuvia lisätty.

Terveisin, Riitta, Antti, Maricica ja Max

Marican varausta hoiti Salla.