MAX

* n. 2-3 v.

* uros

* kastroitu

* Suomessa

21.8.2014
Maxin säkäkorkeus on n. 57 cm ja painoa sillä on tasan 20 kg. Fyysiseltä olemukseltaan Max on siro ja eläväinen paimenkoiratyyppinen nuori poika. Turkin pääväri on suklaanruskea. Jaloissa ja maskissa on brindle väritys. Maxilla on luonnon töpöhäntä ja pystyt korvat. Max on herkkä ja vastaanottavainen nuori poika, joka kävelee hienosti hihnassa.

Max ja parikymmentä muuta koiraa oli pyydystetty “Dog Catchereiden” toimesta juuri ennen käyntiämme Rosiorin kunnallisella tarhalla maaliskuussa 2014.
Koirista osa oli peloissaan, osa shokissa ja osa muuten hämmentyneitä rajusta kohtelustaan ja päätymisestään häkkiin vieraiden lajitovereiden kanssa. Max kuului hämmentyneiden koirien joukkoon. Max haki läheisyyttä ja tarjosi tassuaan rapsutuksia varten saadakseen tukea epämukavaan olotilaansa.
Max vaikuttaa tasapainoiselta nuorelta mieheltä, jolta löytyy kovan elämän tuomaa ajattelu- ja stressinsietokykyä. Max todennäköisesti tulee toimeen toisten koirien kanssa, koska ei ole joutunut kärsimään liikakansoituksen aiheuttamasta stressistä ja sitä myöten koirien keskinäisistä tappeluista. Se on hyväkuntoinen ja ihmistä kohtaan luottavainen. Toisin sanoen se on ollut ehkä jonkun koirana tai elänyt ns. yhteisökoiran elämää vapaana kadulla missä lähellä asuvat ihmiset ovat sitä ruokkineet.

5.9.2014
Max saapui Suomeen kotihoitoon.
Maxia pelotti lentokentällä paljon. Se tukeutui tuttuihin eli Maxin Romaniassa OneVet -eläinlääkäriasemalla matkustuskuntoon valmistelleisiin hoitajiin, jotka toimivat lentokummeina tällä lennolla.
Maxin ihmiseen tukeutuminen oli varsin selvää myös, kun nuori herra lähti lentokentältä kotihoitajan vanavedessä seuraten; Se tökki nenällään hoitajaa pohkeisiin sen sijaan, että olisi panikoinut ihmispaljoudessa.
Autossa odotti hoitopaikan kaksi urosta, joista toiseen Max tukeutui ajomatkan aikana. 6-vuotiaasta Diesel-koirasta tuli Maxin idoli. Max mielisteli hyvinkin pentumaisesti ja yritti hieman haastaa molempia koiria stressinpurkuleikkiin.

20.9.2014
Tänään tuli 2 viikkoa täyteen Maxin kotihoitoaikaa.
Heti ensimmäisellä viikolla nuori herra sai lempinimen J. Max Bieber eli tuttavallisemmin Biiberi. Herra Maksi Biiberi on kova piipittämään kaikennäköistä asiaa. Haukkumista se ei useinkaan ole käyttäyt, piipittämistä vain ja sekin on laantumaan päin stressitason laskiessa. Toki piipittäminen on Biiberille sopiva kommunikointimuoto jatkossakin ja sitä pitää tässä asiassa ymmärtää.
Maxin idoli on edelleen kotihoitopaikan 6-vuotias vakaa ja varma uros, Diesel. Diesel ottaa Maxin innokkaat liehittelyt ja tervetuloa-toivotukset viileän välinpitämättömästi vastaan. Max tulee myös kotihoitopaikan 8 muun koiran kanssa toimeen. Leikkikaveria Max ei ole ihan vielä saanut vaikka yrittää olla mukana toisten jutuissa. Ne, jotka siitä eivät ole kiinnostuneita, Max jättää rauhaan.

Käytöksen perusteella voisi ajatella, että Max on ollut aiemminkin enemmän sellainen pahjan pohjimmainen. Max varmasti tykkäisi samankaltaisesta leikkikaverista uudessa perheessään, mutta Maxille kuitenkin tärkeintä on ihmisen läheisyys.
Max ei ole vielä avautunut kokonaan omaksi itsekseen. Mm. se ei rynnistä vieraan ihmisen luo suinpäin, vaan arvioi onko ihminen hänestä kiinnostunut ja voisiko ihminen olla mukava vai olisiko parempi pitää etäisyyttä. Pelästyessään Max ottaa arvioivaa etäisyyttä, mutta palautuu nopeasti. Maxin idea on, että hän kyllä rakastaa ihmisiä, mutta aiempien huonojen kokemustensa perusteella hän on oppinut olla tyrkyttämättä itseään. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä se ihminen loppujen lopuksi tekee…

Kun Maxin ottaa syliin tai kutsuu sen viereen sohvalle tai rapsuttaa sitä, Max on maailman onnellisin. Aamulla se tulee, jos tilaa löytyy muilta koirilta, sängyn viereen, nousee varovasti viereen ja painaa päänsä kaulalle. Jos Max saa luvan olla siinä ihmisen lähellä, se ei hievahdakaan. Silloin kun sitä silittää tai antaa sille suukon kuonolle, se on liikkumatta kuin peläten, että muuten ihminen lopettaa sen huomioimisen.

Maxin hihnakäytös on ollut luonnostaan hyvää ainakin tähän asti. Se kävelee vetämättä ja  ottaa kontaktia ihmiseen. Max on oppinut väistämään autoja. Se voi jopa hypätä penkan toiselle puolelle, jos ohitse ajava auto pitää liian kovaa meteliä.
Max vaikuttaa herkältä, aiempaa arviota nuoremmalta pojalta, joka on kuin tyhjä taulu valmiina kirjoitettavaksi. Maxilla ei ole aiempaa tietoa mitä pitää tehdä tai miten käyttäytyä ja se on hirveän herkkä ottamaan vastaan palautetta.
Suuri ruokahalu sai herran hyppimään pöydille, mutta se on pikku hiljaa ymmärtänyt, että tapa ei ole kovinkaan hyväksytty. Myös innoissaan vasten hyppimistä ollaan harjoiteltu menestyksekkäästi.

Näyttäisi siltä, että Maxilla ei ole riistaviettiä. Se pysyy aidatulla pihalla ilman karkaamishaluja. Max tykkää pehmoleluista ja lukeminen kiinnostaisi sitä myös. Varovaisesti se yritti lukea johtamistaidon kirjaa, mutta jätti mokoman kesken, kun aihe ei ollutkaan kiinnostava. Lainakirjasta kärsi siis vain neljä viimeistä sivua. Maxilla voi olla kiinnostusta muuhunkin askarteluun normaalilla nuoren koiran uteliaisuudella (hoitopaikassa ei ole askarrellut sen enempää), mutta tämäkin on ohjattavissa oikeilla metodeilla. Max ei nosta jalkaa kuin sen mielestä erityisen tarpeellisissa viestintätilanteissa. Muuten Maksi Biiberi hoitaa tarpeensa pissaamalla tyttöasennossa.

Kokonaisuudessaan hellyyttävä Maksi Biiberi on sievän herkkä, vauhdikas, hyvähermoinen ja vastaanottavainen pikkupaimen ihmiselle, joka haluaa opettaa sille varmoin, mutta hellin ottein, että maailma ei ole aina paha, mikä on ihmismaailmassa hyväksyttävää, mikä ei jne.
Maksi on kooltaan juuri sopiva sylissä pidettäväksi ilman jalkoihin jäämisen vaaraa. Ketterä paimenkoira tarvitsee vapaana juoksemista, liikuntaa ja ainakin jonkinlaista puuhastelua ja harrastusta.
Vilkas kaupunki ei ole tälle uuden elämän ensiaskelia ottavalle koiralle paras vaihtoehto vaikka Max tällaisen ympäristön mahdollisesti kestäisikin.

Ennen yhteydenottoa tutustuthan huolellisesti koiran omistajan oppaaseen, luovutussopimukseen, adoptoitavan koiran terveyteen ja kustannuksiin.

10.11.2014
Maksi Biiberi on varattu.

16.11.2014
Max muutti tänään omaan kotiin.

Maxin varaajana toimi Salla.

Taustatietoa Rosiorin tarhasta

Rosiorin kunnallinen koiratarha sijaitsee 50 km pääkaupungista Bukarestista koilliseen Rosiorin kaupungissa. Tarhalla oli maaliskuussa 2014 käydessämme n. 100 koira. Sekin oli jo ahdasta, kun useampi koira jakoi pienen häkin keskenään. Loppukesästä saimme tiedon, että Rosiorissa on yli 300 koiraa. Pahimmillaan pienessä vajaan 4 neliön häkissä oli jopa 14 koiraa. Koirat ovat myös tapelleet stressaantuneina. Vaikka Cornelia ei olekaan pääyhteistyökumppaneitamme, ajattelimme suurentuneen koiramäärän johdosta yrittää auttaa muutamaa koiraa, jotka muistamme kevään käynnistämme. Yksi niistä on koira, jolle annoimme työnimeksi Max.

Rosiorin koiratarha ei sinänsä poikkea muista Romanian kunnallisista löytöeläintarhoista; Kunnan palkkaamat työntekijät eivät välitä koirista ja rahat, jotka ovat osoitettu koirien ruokintaan ja lääkintään menevät työntekijöiden taskuihin. Eron eläinsuojelijoiden pitämiin tarhoihin huomaa koirien käyttäytymisessä. Koirat eivät ole tottuneet siihen, että ihmiset olisivat mukavia. Koirat eivät tule ensimmäisenä katsomaan kuka uusi vieras on , vaan ne painautuvat häkkien perälle pelokkaana tai seuraavat tulijoita välinpitämättömöminä, koska eivät ole tottuneet positiiviseen huomioon. Tunnelma Rosiorissa on kaiken kaikkiaan ahdistava. Moneen tottuneiden aktiiviemme silmiin kohosivat kyyneleet.

Rosiorin tarha olisi ihan samanlainen kuin kaikki muutkin Romanian kunnalliset koiratarhat eli koirat kuolisivat siellä nälkään, janoon, sairauksiin ja stressin aiheuttamiin tappeluihin liiallisen koiramäärän takia ellei tämän tarhan vastuuhenkilöksi olisi asemansa sitkeällä neuvotteluilla saavuttanut Cornelia Stan. Nuori opiskelija, joka ei voinut kääntää katsettaan pois apua tarvitsevista, on neuvotellut kaupungin pormestarin kanssa itselleen oikeuden toimittaa koirille ruokaa ja järjestää tarhalle eläinlääkintäpalveluita, kuten sterilointeja ja tarjota koiria adoptioon ulkomaille – Muita vaihtoehtoja koirilla ei olisi kuin kuolla tarhalle loppujen lopuksi. Niitä ei kukaan edes lopettaisi inhimillisesti, tavalla, jota meillä länsimaissa toteutetaan.

Työntekijät siis pistävät rahat, jotka on tarkoitettu koirien ruokintaan, edelleen omaan taskuunsa. Aiemmin he myös varastivat ja myivät ruokaa, jota Cornelia sai hankittua koirien ruokintaa varten. Keväällä 2014 käydessämme Rosiorissa Cornelia kertoi, että hän on saanut pitkäaikaisen työn tuloksena työntekijöiltä enemmän kunnioitusta eivätkä he varasta enää koirille hankittua ruokaa. Cornelia on palkannut tarhalle omilla rahoillaan yhden työntekijän, joka ruokkii koirat päivittäin. Cornelia on saanut parannettua koirien oloja rakennuttamalla katettuja häkkejä ja koirankoppeja tarhalle. Kaiken muunkin, jota tarvitaan koirien hyvinvointiin, Cornelia kustantaa omista rahoistaan ja lahjoituksena saamistaan rahoista. Samaan aikaan tarhan työntekijät, jotka toimivat myös ns. dog catchereinä eli pyydystävät Rosiorin kaupungin alueen koiria tarhalle, nauttivat kaupungin koirille osoittamia rahoja omiin tarpeisiinsa. Tätä on nykyajankin Romania. Vuonna 2013 Romania jakaa EU:n korruptoituneinpien maiden tittelin Italian, Bulgarian ja Kreikan kanssa.

Kuvat aukeavat isommiksi ja selautuvat eteenpäin klikkaamalla.