Cudo on tottunut kulkemaan hihnassa ja on Veeralla onkin se yleensä mukana, kun hän käyttää omaa senioriurostaan pienillä kävelyillä talon takana olevassa metsikössä. Cudo on aika jäykkä ja lihakseton ja todennäköisesti ollut ainakin viimeiset vuodet hyvin vähällä liikunnalla. Se ontuu välillä jonkin verran, mutta vetreytyy yleensä, kun liikkuu hetken. Sillä ei ainakaan tällä hetkellä tuntuisi olevan mitään erityistä kohtaa tai raajaa, jota se erityisesti ontuisi ja voikin olla, että sen koko keho on vain yksinkertaisesti niin jäykkä, että sen käveleminen levon jälkeen on vaikeahkoa. Sille ei mene mitään kipulääkettä, mutta se tulee tarvitsemaan suomalaisen eläinlääkärin arvion sen yleisvoinnista sekä mahdollisesta kivusta ja kivun syystä. Varsinaista kipukäyttäymistä Veera ei ole sen tarhallaoloaikana huomannut. Cudolla on vain yksi silmä ja toinen on poistettu ja suljettu. Ei ole tietoa, että mitä sille on käynyt, eikä koska se on poistettu, mutta sellaisenaan se ei vaivaa, koira on tottunut siihen, ettei sitä ole. Cudon kuulo ei ole ihan priimaa ja Veera on ollut huomaavinaan, että puuttuvan silmän puolelta se välillä säpsähtää, kun ei ole nähnyt tai kuullut, että esimerkiksi käsi on vieressä. Kodin tuleekin olla tietoinen siitä, että Cudo tarvitsee suhteellisen muuttumattoman ympäristön ja sitä olisi hyvä lähestyä siten, että se näkee ihmisen varmasti.

Cudo on leppoisa ja ystävällinen, mutta vähän jäärä pappa, joka nuuskii tuulen tuomia hajuja ja köpöttelee pitkin pihaa näyttäen siltä, että tietää mihin on menossa. Se innostuu, kun hoksaa, että mennään kävelylle. Se on helppo käsitellä, mutta jos se ei tykkää jostain (esimerkiksi hännän ja villahousujen harjaaminen), se poistuu tyynesti ja päättäväisesti paikalta. Cudo arvostaa suuresti ihmisseuraa ja se hakeutuu aina mahdollisimman lähelle. Se intoutuu välillä melkein leikkimäänkin ja ottipa se eräänä sunnuntaina muutaman laukka-askeleenkin.

Cudo on vanha ja se tulee tarvitsemaan aikaa ja panostusta ja varmaa on, että sen elämän loppu on lähempänä kuin sen alku. Siitä huolimatta ja juuri sen takia se ansaitsee päästä pois kylmästä ja kosteasta sisään lämpimään ja että sen elämänlaadusta huolehditaan siitä riippumatta, miten paljon elämää on jäljellä.

Päivitykset

03.02.2020
Cudo on matkannut sateenkaarisillalle oman perheensä läsnäollessa 16.11.19. Se kosketti matkallaan monia, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Kodissaan sen paras ystävä oli Otto- niminen kani, joka menehtyi pian ennen Cudon menehtymistä. Nyt ne saavat yhdessä juosta niityillä vailla kipuja. Cudo sai kokea perheen, rakkauden, huolettomuuden ja nurmella nukkumisen. Sen viimeinen kesä oli täynnä vapautta, tuoksuja ja huolettomia nokosia. Sen perhe tiesi sen adoptoidessaan, että yhteinen matka tulisi olemaan ajallisesti lyhyt, mutta kun Cudo toukokuussa noin puoli vuotta sitten lensi Suomeen, oli heti selvää, että oli aikaa paljon tai vähän, se olisi sisällöllisesti niin rikasta, että ajalla ei olisi merkitystä. Cudon kodissa suru on suuri. Sieltä puuttuvat Otto ja Cudo. Välitämme perheelle lämpimät osanottomme ja samalla kiitämme heitä siitä, että Cudon elämä oli elämisen arvoista, että se sai olla onnellinen ja että sen viimeisillä hetkillä se sai olla rakastettu perheenjäsen.

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden.
Olet kimallus tähtien, pilven lento, kasteisen aamun pisara hento.

Hyvää matkaa, Cudo.

17.5.2019
Kulkurilento toi tänään muassaan Cudon, joka reippaana tapasi kentällä ikioman perheensä ja matkasi kotiinsa. Onnea Cudo ja perhe.

23.4.2019
Cudon kotimatka oman perheensä luokse alkoi tänään, kun se varattiin omaan kotiin.

22.3.2019
Kulkurien aktiivit vierailivat keväisessä Romaniassa ja tapasivat muun muassa ihanan köpsöttäjän Cudon. Se tervehti vieraita ja soi heille kunnian rapsuttaa itseään korvaan takaa ja maisteli näiden tuomaa kissan märkäruokaa. Sen jälkeen se lähti omille toimilleen Veeran pihan takaosaan, josta Veera vie Cudoa lenkille. Raihnaisesta ulkomuodosta ja koikkelehtivasta kävelystä huolimatta Cudo edelleen siis mielellään lähtee nuuskimaan metsän tuoksuja ja lorauttelemaan omia merkkejään puun juurille. Ihan yhtä paljon se kuitenkin varmasti nauttisi pitkistä nokkaunista pehmoisella ja lämpimällä pedillä eikä se taatusti panisi pahakseen, vaikka se saisi joskus muutaman kananpalankin.

Lisätty muutama kuva ja video.

13.1.2019
Cudo aloitti kotinsa etsimisen Kulkurien adoptio-ohjelmassa.