20.4.2016

Rosiori de Veden kunnallisen tarhan pihalla haukkuu yli 250 koiraa kuorossa kun kävelemme aitojen sisäpuolelle. Huumaava haukunta tekee keskustelun vaikeaksi, voi vain katsella. Katsella joka puolella heiluvia häntiä, hyppiviä tassuja, anovia, iloisia, ujoja ja rohkeita silmiä, suuria, pieniä, vanhoja, nuoria koiria, loputtomasti koiria. Niitä kaikkia yhdistää se, että ne ovat ihmisten vastuuttomuuden takia joko syntyneet kodittomiksi tai tulleet kodeistaan hylätyiksi.
Pienen hetken avuttomuus ja turhautuneisuus hyökyvät päälle, sekunnin ajan tekee mieli kääntyä takaisin.
Ja sitten katson päättäväisesti edellämme astelevaa Corneliaa, romanialaista eläinsuojelijaa, Rosiorin koirien enkeliä, joka kohtaa tämän näyn joka ikinen päivä, eikä koskaan käänny takaisin. Muistan sanoneeni lukuisille uudemmille aktiiveillemme, että kun aina tekee parhaansa, se riittää. Koko maailmaa ei voi pelastaa, pieniä paloja siitä voi. Eteenpäin siis.

Kiertelemme koirien seassa, yritämme antaa pienen hetken huomiota ja herkkuja jokaiselle. Purutikut hupenevat kovaa vauhtia ja käsiä on aivan liian vähän kaikille rapsutusta kaipaaville. Tuntuu mahdottomalta alkaa jälleen valitsemaan, katsomaan koiria objektiivisesti ja arvioimaan adoptio-ohjelmaan sopivia yksilöitä. Kaikkihan ne ansaitsisivat mahdollisuuden.
Tarhan etunurkassa perimmäisessä kopissa on kiinni ketjussaan hontelon mallinen isohko koira. Hirveän tavallisen näköinen, näitä on kolmetoista tusinassa. Heitän purutikun koiralle ja kumarrun silittämään sitä. Se jähmettyy paikalleen koskettaessa, ei vilkaisekaan purutikkua päin. Kyykistyn koiran luokse, se siirtyy lähemmäksi ja jää liikkumatta paikoilleen. Tuntuu kuin se pidättäisi hengitystään, pitkittäisi hetkeä jolloin saa ihmisen huomiota. Se särkee sydämeni.

Valitsemme tarhalta kourallisen koiria adoptioon. Erilaisia koiria, pieniä ja suuria, sosiaalisia, kivoja, kaikin tavoin potentiaalisia tulevia kotioiria, jos onni potkaisee. Tarkkailemme niiden käyttäytymistä, tarkistamme hampaita, kyselemme tietoja. Kamera räpsyy taukomatta.
Viimeisten joukossa palaan tuon pitkäjalkaisen uroksen luokse, sain kuulla että se nimi on Ice. Se ei ole varmasti se kaikista “järkevin” valinta, sillä se ei ole varsinaisesti kaikista potentiaalisin kodin saaja arkisen ulkonäkönsä puolesta, mutta jospa kumminkin sillekin olisi olemassa paikkansa maailmassa, muualla kuin 1,5 metrisen ketjun päässä kunnallisella koiratarhalla…

Ice on noin 3-4-vuotias uros. Se on asunut tarhalla ainakin 1,5 vuotta, mahdollisesti hieman pidempäänkin. Korkeutta Icella on noin 60 cm ja se on rakenteeltaan hieman ajokoiramainen, painoa arviolta 25-30 kg. Icen vasen (sininen) silmä on sokea, todennäköisesti jostain vanhasta traumasta johtuen. Icea toisen silmän sokeus ei häiritse juuri lainkaan. On hyvä muistaa, että koira pärjää hienosti vähemmälläkin näöllä, sillä hajuaisti on sen merkittävin aisti.
Ice on erittäin sosiaalinen ja ystävällinen ihmisille, se tervehtii arkailematta myös miehiä ja vieraita ihmisiä. Se antaa käsitellä itseään miten päin vain. Ice tulee toimeen narttukoirien kanssa ja pentuja se rakastaa, mutta toisten urosten suhteen se voi olla valikoiva, joten varmuuden vuoksi emme luovuta sitä samaan kotiin toisen uroksen kanssa.
Emme kuulleet Icen haukkuvan tarhalla juuri lainkaan, joten siinä mielessä kerrostalokin voisi olla mahdollinen asuinmuoto.
Ice vaikuttaa suhteellisen rauhalliselta ja tasapainoiselta koiralta, mutta on toki odotettavissa että siitä tulee kotioloissa leikkisämpi ja mahdollisesti aktiivisempi kuin ankeissa tarhaoloissa.

Ice etsii sitoutunutta, rakastavaa ja johdonmukaista kotia, jossa sille pystytään tarjoamaan tasapainoinen ja laadukas koiran elämä riittävän liikunnan, aktivoinnin, hyvän ruuan ja sosiaalisen elämän puitteissa.

————————————————————————————————————————

9.5.2016

Icelle lisätty uusia kuvia huhtikuun lopulta.

12.7.2016

Kulkurien aktiivit vierailivat Rosiorin tarhalla jälleen heinäkuussa.
Ice on oma itsensä, vierailijat kuvailevat sitä rauhalliseksi ja lempeäksi, sekä hyvin sosiaaliseksi. Ice rakastaa ihmisen läheisyyttä ja painautuu vasten vierastakin ihmistä. Ice ei edelleenkään hauku tarhaoloissa. Turkki on sileä ja puhtaan oloinen, Ice on tarhaoloissa eläväksi koiraksi ihmeen hyväkuntoisen oloinen. Ice antaa hyvin käsitellä itseään ja häntä heiluu hampaitakin katsoessa. “Todella miellyttävä ja rakastettava koira”, kuuluu aktiiviemme loppukaneetti Icesta. Missä on Icen oma koti?

Lisätty uusia kuvia.

31.8.2016

Tapasimme Icen jälleen elokuussa. Tavatessamme Ice oli vielä vanhalla paikallaan kunnallisen tarhan nurkassa ja se odotti jälleen kärsivällisesti ja rauhassa että ehdin sen luokse. Oheisella uudella videolla Ice on siirretty keskemmälle tarhaa, uuden valetun betonin päälle tulleille koppipaikoille. Vaihtelua sekin.

Kopioin tähän tunnelmia viime tapaamisen jäljiltä:

“Romanian reissun ehkä parhain hetki oli noin 20 minuuttinen, minkä vietin Rosiorin kunnallisen tarhan nurkkapaikalla, Icen kanssa kahdestaan.

Se fiilis, mikä tuosta koirasta huokuu, on lähes ihmeellinen. Ympärillä koirat haukkuivat, hyppivät, takaraivossa painoi kiire, väsymys ja turhautuminen.
Icen kanssa kaikki katosi. Se vain nojasi koko vartalollaan vasten ja oli ihan hiljaa, liikkumatta. Silitin sen silkinpehmeää turkkia ja mietin miten rentouttavaa se on. Ja sitä miten väärässä paikassa tämä jalokivi on, miten hukkaan se menee.

Jos nyt saisin yhden toiveen, valitsisin kodin Icelle.”

Lisätty uusi kuva ja video.

2.10.2016

Ice matkusti 30.9.2016 Saksaan, missä se jatkaa kotihoidosta käsin oman kodin etsimistä Hulda-yhdistyksen kautta. Onnea matkaan kultainen Ice!

————————————————————————— 

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen. Muistathan myös, että kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa, että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan. Tiedossa on varmasti töitä ja takapakkia, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua.

Ice saapuu Suomeen kastroituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Ice on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Yhteyshenkilö: Salla Honkapää