MURA

* n. 3 v

* naaras (steriloitu)

* Suomessa.

Kotia etsivä Mura on todella kaunis tyttö, muhkea, tyylikäs turkki ja isot vihreät silmät. Muran ovat tarhalle huolehtineet naapurit Muran omistajan kuoltua. Luonteeltaan Mura vaikuttaa uteliaalta, mutta on vielä vähän järkyttynyt elämänmuutoksestaan ja arastelee vielä vieraita ihmisiä. Mura antaa kuitenkin silittää ja on rauhallinen ja ainakin tarhalla myös hiljainen kissa. Mura on elänyt sisäkissana ja on tietysti tottunut käyttämään hiekkalaatikkoa. Mura vaikuttaa tulevan hyvin toimeen toisten kissojen kanssa.

21.2.2013 Mura on nyt steriloitu ja tulossa pian Suomeen kotihoitoon.

Mura sai oman kodin Vantaalta maaliskuussa 2013.

Varaajana toimi Tiia.

Kuulumisia omasta kotoa 6.5.2013
Heipä hei pitkästä aikaa 🙂 Katselin tuossa Muraa, kun nukkuu rahin päällä ja ajattelin kirjoittaa. Hampaat ovat olleet nyt ihan ok. Mura syö raksuja, mutta mössöruoka (märkäruoka) maistuisi parhaiten, vaan jos Muralta kysyttäisiin sanoisi varmaan, että: Marita antaa aivan liian harvoin märkäruokaa. Kerran päivässä ei riitä!!

Ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka päivät kuluvat, kun olen töissä:
touhua riittää, kun pitää “metsästää” hanskoja ja lapasia, pieniä pyyhkeitä, ja kuljetella niitä pitkin asuntoa. Tänään oli verkkarit ja farkut kylppärin lattialta kokeiluvuorossa :D(osittain jätin farkut siksi, että halusin testata kuinka pitkälle ne kulkevat….) Mutta juu, touhua riittää. Varsinkin, kun minä haluaisin nukkua…. Jännä juttu onkin, että näitä juttuja “metsästetään” aina, kun en ole läsnä, tai nukun. Muutoin Mura leikkii aika vähän. Maito- ja mehupurkkien korkit ovat kivoja kiekkoja, jotka tassulla läimäyttäessä liukuvat kivasti pitkin laminaattilattiaa. Niitä, ja foliosta tehtyjä pallosia, on kiva lyödä tassulla, kun Marita heittää ja Mura hyppää ilmaan 😀 On kuin futista tai tennistä Muran kanssa pelaisi 😀 Ja silloin tietty pitää välillä häntä pörhöllään juosta pitkin asuntoa karkuun.

Koskettelulle Mura on arka. Nyt vasta saan vähän kädellä paijata masusta. Harjan kanssa sinne ei ole asiaa. Korvia saan koskettaa, mutta putsata en ole vielä yrittänyt. 
Parit karvapallo-oksennukset olen siivonnut, ja VOIH, kun toinen on niin kauhean häpeissään silloin 🙁
Menee kukkapöydän alle, joka yleensä on ns. se viimeinen turvapaikka.

Iso-Paha-Imuri karkoittaa Muran vaatekomeroon, tai Narniaan, kuten minä sanon 😀
Parvekkeella Mura ei ole vielä yksin kauheasti uskaltanut olla. Vieraat äänet pelottavat. 
Toinen kuva onkin parvekkeelta, hyllyltä, jonne joudun Muran nostamaan. Kyllä se sieltä katselee pihalle, mutta lähtee ääniä katsomaan sisältä, kun ressukka luulee, että joku tulee meille sisälle.

Edelleenkin kinaamme sängyllä ja keittiönpöydällä olemisesta, mutta jonkinlainen sopuratkaisu on löytynyt: Minä annan Muran olla sängyssä jalkopäädyssä, ja Mura käy keittiönpöydällä silloin, kun minä en ole kotona 😀

Eli juu, meillä menee hyvin 🙂 (jahas, rahin päällä ollaan nyt niin rentona, että tassut sojottavat lähes joka ilman suuntaan ja kuorsaus kuuluu)

1.8.2014
Murasta on tullut enkelikissa kotona tapahtuneen onnettomuuden johdosta.