10.8.2016
Salaman tarina on surullinen, joskaan ei kovin erikoinen Romanialaisen koiran kohtalo. Kesällä 2015 Salaman ollessa vielä pieni pentu, päätyi se tuntemattomasta syystä Rosiorin kaupunkin kunnalliselle koiratarhalle. Sillä kävi kuitenkin tuuri, sillä paikallinen perhe halusi adoptoida sen. Valitettavasti Salaman epäonni jatkui ja hiljattain Salama joutui uudelleen hylätyksi. Adoptioperheen mielestä kun Salaman jätökset olivat liian suuria ja koira sai lähteä kadulle oman onnensa nojaan. Kaupungissa pyörivät rankkurit huomasivat Salaman ja ystävällisenä ja ihmisrakkaana koirana se oli helppo saalis kiinniotettavaksi. Tällä hetkellä Salama elää toistamiseen alkeellisissa oloissa Rosiorin tarhalla yhdessä noin 300 muun koiran kanssa ja odottaa omaa perhettä, josta ei enää milloinkaan joutuisi hylätyksi.

Kulkurien aktiivit tapasivat Salaman vieraillessaan Rosiorissa heinäkuussa 2016.  Jostain syystä Salama oli laitettu kiinni koppiinsa hyvin lyhyeen ketjuun, mutta onneksi paikallinen eläinsuojelija Cornelia Stan huomasi tämän ja neiti sai edes hieman lisää liikkumatilaa pidemmän ketjun avulla. Tarhaolosuhteissa Salama vaikuttaa rauhalliselta ja lempeältä koiralta. On kuitenkin mahdollista, ja toivottavaakin, että kotiloissa tämä neiti reipastuisi. Ihmisiä kohtaan Salama on ystävällinen ja nautti kovin saadessaan huomiota osakseen. Naapurikoirien kanssa Salama vaikutti tulevan toimeen ilman ongelmia. Kooltaan tämä neiti on pienehkö keskikoinen, sen säkäkorkeuden ollessa noin 45cm. Salaman jalat ovat ns. rokokoo-malliset, eli kääntyvät ulospäin ranteista. Tämä on melko tyypillinen ominaisuus Romanialaisille koirille. Jalat eivät Salamaa haittaa millään tavalla, mutta vanhemmiten niihin saattaa kerääntyä helpommin nivelrikkoa. Tulavan kodin onkin hyvä panostaa jo nuoruusiällä nivelrikon ennaltaehkäisyyn sekä sopivaan liikuntaan (ohjeita saat Salaman yhteishenkilöltä).

 

Päivitykset uusimmasta vanhimpaan

26.8.2019

Suloinen tassuttelija Nutella matkasi sateenkaarisillalle 21.8.2019 kovien ja parantumattomien kipujen vuoksi. Tyttö ehti Suomessaoloaikanaan olla valtavan rakastettu kahden eri perheen jäsenenä. Sen jälkimmäisen perheen tytär kirjoitti Nutellalle upean muistokirjoituksen:

“Olipa kerran koiranpentu, joka päätyi julmalle Romanian kunnalliselle koiratarhalle. Pentu kuitenkin adoptoitiin paikalliselle perheelle. Aika kului ja pentu kasvoi. Niin kasvoivat pennun jätöksetkin, minkä vuoksi perhe päätti hylätä pennun kadulle oman onnensa nojaan. Siellä se kasvoi aikuiseksi roskiksia kaivellen ja ruoasta sekä hengestään taistellen. Pennusta oli tullut aikuinen koira, joka edelleen mietti, mihin kaikki tutut ihmiset katosivat sen ympäriltä niin yhtäkkiä. Koira tarvitsi vain vähän ihmisten huomiota ja rapsutuksia, mutta “oliko se liikaa vaadittu”, se kysyi itseltään. Sitten yhtäkkiä se näki, että ihmisiä oli tulossa sitä kohti. Iloisena ja tietämättömänä siitä, millaisia ihmiset olivat, se ryntäsi heidän luokseen. Ihmiset kuitenkin nappasivat sen, ja ennen kuin se itse huomasikaan, oli se jälleen lyhyen ketjun päässä kunnallisella tarhalla pakkasten viiltäessä sen lyhytkarvaista turkkia. “Tätäkö on elämä?” se kysyi, “elää ketjun päässä ja palella, elää nälässä, elää katsoen joka päivä samaa ankeaa maisemaa.” Ainoa asia, joka koiraa lohdutti, olivat kiltit ihmiset, jotka kävivät sitä rapsuttamassa silloin tällöin. Heidän ansiostaan koira jaksoi palella joka päivä ja joka ikinen päivä se odotti ihmisiä saapuvaksi.

Eräänä päivänä se vietiin taas aivan vieraaseen paikkaan ja viikkojen kuluttua se työnnettiin ahtaaseen laatikkoon. Yli kymmenen tunnin kuluttua se otettiin laatikosta pois ja mitä se näkikään. Ihmisiä! Paljon ihmisiä! Ja vihdoin, vihdoin se sai kunnolla rapsutuksia ja huomiota loppuelämäkseen.

Vaikka ihmiset olivat sen elämän aikana tehneet sille vaikka mitä pahaa, se silti jaksoi rakastaa heitä ja uskoa heidän hyvyyteensä. Tuo koira joutui kokemaan vaikka mitä julmaa ja pahaa, mutta ihmisten huomio oli sille aina riittävä palkkio kärsimyksestä. Tuo koira oli kaikin puolin erityinen. Ja tuon koiran nimi, oli Nutella.

Nutella oli erityisin koira koko maailmassa. Sen kaltaista toista ei voi löytää mistään. Sen bravuurialaa oli tassuttaminen. Mitä tahansa se halusikaan, ruokaa, rapsutuksia, se pyysi sitä tassuttamalla. Eli antamalla tassua ihmisen jalalle. Joskus tassuttaminen oli hieman liian voimakasta ja tassu raapi ihmisen jalkaa, mutta niille lempeille silmille ei kukaan voinut suuttua. Kaikki me tarvitsemme joskus kunnon tassutusterapiaa ja sitä me jäämmekin kaipaamaan. Joka päivä me ikävöimme tuota maailman ihmisrakkainta koiraa, joka teki ikuisen jäljen sydämiimme. Nutellan tassut olivat pentuna kasvaneet kieroon, mikä lopulta koitui hänen kohtalokseen. Nutella nukkui ikiuneen aivan liian varhain kovien kipujen uuvuttamana ja joka ainoa päivä kaikesta, mitä teemme, tulee mieleen Nutella. Kuulemme Nutellan tassujen tepsutuksen, korvien lepatuksen sekä omalaatuisen ääntelyn edelleen korvissamme. Koskaan ei tämä ikävä tule helpottamaan, mutta tiedämme, että enkelillämme on nyt hyvä olla. Joskus mietimme, miksi hänet nimettiin adoptio-ohjelmassa Salamaksi, vaikka hän pelkäsi salamoita ja ukkosta. Mutta sitten opimme miksi. Nutellaan rakastui Salamannopeasti hänet tavatessaan.”

Nutellalla oli Suomessa kaksi perhettä, jotka molemmat rakastivat häntä suuresti. Tässä Nutellan ensimmäisen Suomen perheen kertomusta Nutellan alkuajoista Suomessa:

“Olit niin ihmisrakas ja luottavainen jopa uudessa tilanteessa, kun saavuit lentokoneella Suomeen vieraiden ihmisten luo. Olit niin iloinen, kun vihdoin pääsit ketjun päästä juoksemaan, pingoit kuin vinttikoira, jonka näköä sinussa olikin, kiipeilit pöydille kissojen perässä mitä ei ikinä olisi uskonut kun katsoi jalkojasi. Olit ihan omanlaisesi koira, sekä ulkoisesti että luonteeltasi.”

Nutellalla oli suuri ihailijajoukko Suomessa, hän oli kovin rakastettu. Keräsimme tähän Nutellan tunteneilta ihmisiltä mietteitä Nutellasta:

“Olit meidän lempeäsilmäinen rakas.”

“Olit todellinen tassu-tassu-tassuterapeutti, joka tassutti pysyvän jäljen sydämiimme.”

“Olit persoonallinen Pähkinälevite.”

“Olit valloittava vieras ja olin onnekas, kun sain tutustua sinuun.”

“Olit omalaatuinen perheenjäsen, jonka tulemme muistamaan.”

“Olit tukeni ja turvani jokaisessa jännittävässä tilanteessa ja kanssasi oli kiva riehua, rakas koiraisosisko.”

“Olit valopilkku, jota tulen ikävöimään aina.”

“Olit tottelevainen vaavi.”

“Olit maailman söpöin koira ja nyt susta tulee maailman kaunein enkeli.”

“Olit Salama, joka iski suoraan sydämeeni.”

Nutellalle:

“Onnea matkaan rakas enkelini.

Siipes aika on levittää.

Ja tiedän, vielä kuljet vierelläni.

Mä vaik en sua nää.”

Rakkaus ei koskaan katoa.

Rakkaudella ikuisesti Sinun perheesi

❤️❤️❤️”

 

7.6.2017
Salama, nykyinen Nutella saapui viime viikonloppuna omaan kotiinsa Suomeen.

20.5.2017
Ihastuttava Salama-neiti on varattu omaan kotiin Suomeen.

18.2.2017
Tapasimme Salaman vieraillessamme Rosiorissa tammikuussa. Tämä neiti on kyllä varsin kultainen tuttavuus. Se ilostuu ihmisseurasta ihan valtavasti, mutta ei kuitenkaan hypi tai tunge väkisin syliin. Salama on perusluonteeltaan tyyni ja hillitty ja se ottaa vieraat vastaan samaan tyyliin. Avoimesti se painautuu vasten ja jakelee sievästi pusuja kaikille. Salamaa saa tutkia ilman ongelmia. Kiltti Salama vaikuttaa olevan myös toisille koirille. Vierailumme aikana naapurikopin koira pääsi irti ja koirille syntyi rähinää. Irti päässyt koira juoksi piiloon Salaman koppiin eikä tyttö reagoinut siihen mitenkään. Myöskään samaan syliin tunkenut pentu ei saa tytössä reaktiota aikaan vaan Salama suhtautui tähän pikkuiseen tosi nätisti.

Lisätty kuvia.

27.9.2016
Kulkurien aktiivit tapasivat Salaman toistamiseen vieraillessaan Rosiorissa viime viikolla. Tämä tyttö osoittautuikin varsin persoonalliseksi kaveriksi. Saadessaan vieraita koppinsa luokse Salama hyppi ja pomppi innoissaan. Tyyppi ei oikein tiennyt miten päin olisi, niin ihanaa siitä oli saada rapsutuksia. Salama kuitenkin rauhoittui nopeasti päästessään syliin ja nautti selvästi huomiosta. Sitä sai myös tutkia ilman ongelmia. Välillä Salama kävi ystävällisesti moikkaamassa naapurikopissa asuvaa Natenaa. Tarhalla natena haukkuu jonkin verran, mutta ei ole mitenkään erityisen äänekäs. Turhautuma olosuhteisiin ja toisten koirien haukunta saavat tällaisella tarhalla monet koirat haukkumaan normaaleja kotioloja enemmän. Salama on noin 45cm korkea ja pituutta löytyykin siten komeat noin 50cm.

Lisätty kuvia.

2.9.2016
Lisätty Salamalle pari uutta kuvaa.

---

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen. Muistathan myös, että kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan. Tiedossa on varmasti töitä, takapakkia, iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua.

Erityisadoptiossa olevat koirat on valittu huolellisesti yhteistyötahojemme kanssa yhteistyössä. Koirilla esiintyy jo tiedossa olevia puutteita, mutta niiden uskotaan soveltuvan kotikoiriksi, kunhan niiden mahdolliset erityistarpeet osataan tulevassa kodissa ottaa huomioon. Kulukorvaus näille koirille määräytyy tapauskohtaisesti. Erityisadoptioon kuuluville koirille tehdään normaalin luovutussopimuksen lisäksi erillissopimus erityisadoptioon kuuluvan koiran omistajalle.

Salama saapuu Suomeen steriloituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Salama on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Yhteyshenkilö oli Taija Mäkinen