Päivitetty 06.05.2016

Kodin saanut koira: SUZY


Suzy 07/15

Suzy 07/15

SUZY

* Noin 2-vuotias

* Narttu

* Steriloitu

* Romaniassa

 

 

 

 

15.7.2015
Kulkureiden aktiivit vierailevat säännöllisesti Romaniassa paikallisten yhteistyökumppaneiden luona. Yksi matkojen tarkoituksista on kartoittaa uusia sopivia koiria yhdistyksen adoptio-ohjelmaan. Heinäkuussa 2015 Romanian matka kohdistui mm. Kulkureiden pääyhteistyökumppaneiden, Anda ja Alina Murgun yhdistyksen  Asociatia Suflete Dragi (Kind Souls) ylläpitämälle uudelle Sintestin tarhalle.  Tutustuessaan tarhan koiriin tapasivat aktiivit ensimmäisen kerran pienen Suzyn, jonka Murgut olivat löytäneen alkukesästä Jilavan kaupungin kaduilta. Löytöhetkellä Suzy oli tiineenä. Niin ihania kuin pennut ovatkin, ei Romanian kaduille tarvita enää ainuttakaan ei-toivottua koiraa taistelemaan elämästään. Niinpä Suzy streriloitiin ennen pentujen syntymää. Suzy on toipunut operaatiosta hyvin ja saanut tarvittavat rokotukset, joten sen olisi aika aloittaa kodinetsintä Suomesta osana Kulkureiden adoptio-ohjelmaa.

Suzyn tavanneet kuvaavat sitä varsinaiseksi hyvänmielen koiraksi. Se luottaa heti vieraisiin ihmisiin ja sylissä ollessa painautuu aivan kiinni. Sylissä oloa tyttö rakastaakin, alas laskettaessa se hyppii vasten ja haluaa uudelleen syliin. Muutoinkin Suzy vaikuttaa iloiselta koiralta, joka tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Vierailun aikana se ei juurikaan hauku. Korkeutta Suzylla on noin 30cm ja painoa 8-10kg.

27.9.2015
Kulkurien edustajien tavatessa Suzyn syyskuussa, oli neiti edelleen oma ihan itsensä. Iloinen Suzy halusi vällittömästi syliin ja se vaikutti rakastavan aivan kaikkia. Suzy on luonteeltaan iloinen ja ystävällinen. Ketterä neiti sai pikkukoira-hepuleita ympäri häkkiään, koska, noh elämä vain on niin ihanaa.

Lisätty Suzylle uusia kuvia.

6.10.2015
Ihana Suzy on tänään varattu omaan kotiin.

08.11.2015
Suzy saapui eilen omaan kotiinsa.

13.12. 2015
Saimme ihania kuulumisia pikkuiselta Suzylta, joka nykyisin tunnetaan nimellä Susi:

“Minä tulin omaan perheeseen 7.11.2015. Ihastuin heti emäntääni ja isäntääni. Sain mukavan perheen. No alku tosin oli surullista, kun emännän isä kuoli samana päivänä, kun minä tulin. Minä olen lohduttanut emäntääni niin hyvin kuin pystyn ja nyt näyttää siltä, että emäntäkin on alkanut hymyillä enemmän.

Minulla on oikein mukavat oltavat. Asun nyt omakotitalossa Porvoossa isännän ja emännän kanssa. Niin ja tietysti niiden kolmen kissan kanssa. Niitä minun pitää sietää. No kyllä minä siedän niitä ihan hyvin. Jo ensimmäisenä iltana se vanha kissarouva Nanna kävi minua haistelemassa ja pussasi minua suulle ja sitten me oltiinkin kaverit. Seuraavina päivinä sitten se toinen kissa, mikä lie norjalainen metsäkissa Rölli, tuli minua haistelemaan. Emäntä piti minua pannasta kiinni ja rauhoitteli, mutta kyllä minä olisin pysynyt rauhallisena muutenkin. Sekin on ihan mukava kissaksi se Rölli. Nykyisin me nukutaan samalla sohvalla vierekkäin. Että ei hassumpi tapaus.

Mutta sitten on se yksi kissa, se maine coon. Sen nimi on Ukko. Se ei oikein hyväksy minua, mutta ei sen puoleen, en minäkään oikein siitä tykkää. Se aina sähisee ja murisee minulle. Silloin minäkin alan murista sille ja haluaisin vähän ajaa takaa, mutta emäntä kieltää minua. Ja emäntä kyllä kieltää sitä kissaakin. Se sanoo sille, että jos et aina murisisi ja sähisisi, niin Susi antaisi sinun olla rauhassa. Ja niin minä tekisinkin. Ottaisi hölmä oppia noista toisista kissoista.

Juu, hyvin meillä menee. Minulla on mukava isäntä ja vähän höpsö emäntä. Se huolehtii välillä minusta ihan liikaakin, ainakin minun mielestä. Minulla oli tässä yhtenä iltanakin ihan pienen pieni paiseen alku siinä missä on ollut tikit. Ei se minua haitannut yhtään, mutta emäntä vei minut eläinlääkäriin. Se vaan sanoi, ettei se halua minulle tapahtuvan mitään pahaa ja minuun ei saa sattua enää ikinä. No se oli mukavasti sanottu. Ja olihan se emäntä oikeassa. Se lääkäri sanoi, että paise pitää puristaa pois ja sitten se antoi minulle antibiootti-kuurin. Ja ihan hyvin on mennyt sen kuurinkin kanssa. Emäntä on aika juoni. Se piilottaa jotenkin sen lääkkeen minun ruokaan ja kun minulla on niin kova nälkä, niin en minä kyllä huomaa yhtään, missä se lääke on. Ja onko sillä sen väliäkään. Ruoka on hyvää.

Meillä on emännän kanssa aina mukavia lenkkejä. Silloin kun sillä on vapaapäivä me mennään kaupungille ja käydään sellaisessa Faunatar-liikkeessä. Siellä on kivaa. Siellä tuoksuu niiiiin ihanalle. Kaikenlaiset namit… oi joi. Ja niitä leluja. Ja emäntä kyllä onkin ostanut minulle aina jonkin lelun, kun ollaan käyty siellä. Emännän mielestä minä tarvitsen jotakin järsittävää. Jaa-a, siinäkin hän on kyllä oikeassa. Ja sitten kun me lähdetään kaupungilta kotiin päin, niin me käydään yhdessä kahvilassa, jonne minäkin saan mennä. On kuulemma sellaisiakin paikkoja, jonne en saa mennä ja ihmettelen suuresti. Minähän osaan käyttäytyä niin hyvin. Moni ihminenkään ei osaa käyttäytyä niin hyvin kuin minä. Niin se emäntä sanoo. Kahvilassa emäntä ostaa aina kahvin ja jonkun pullan ja minä saan vettä. Ja arvatkaa mitä… me syödään se pulla yhdessä. Voi miten se onkin ihanaa. Emäntä sanoo, että minulle pitää tulla mukavia kokemuksia kaupungista käynnistä. No jos tämä ei ole mukava kokemus, niin mikä sitten? Minähän kävelisin emännän kanssa joka päivä kaupunkiin, jos se vaan olisi mahdollista.

Siitä minä en oikein tykkää, kun isännän ja emännän pitää mennä semmoiseen paikkaan kuin työ. Kyllä minä ymmärrän, että sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että sitten minä saan hyvää ruokaa ja niitä leluja, kun ne käyvät töissä. Kiltisti minä odotan heitä kotiin. Minä nukun ja välillä leikin Röllin kanssa.

Minulla on ihana koti ja mukava perhe. Minä saan nukkua heidän vieressään ja iltaisin me katsotaan yhdessä televisiota, tai he katsovat. Minä torkun silloin joko emännän tai isännän sylissä. He rapsuttelevat minua ja höpöttelevät minulle omalla kielellään. Joitakin sanoja olen kyllä jo oppinutkin. Niin kuin että; Susi, tule tänne ja lenkillä sen, että nyt mennään.

Ei minun ole isäntäväkeä kovasti tarvinnut kouluttaa. He tuntuvat tietävän mistä tämmöinen pikkuinen koira tykkää.

Sen kun minä saisin tuolle emännälle opetettua, että ei mentäisi ulos silloin kun sataa ja tuulee, mutta emäntä on sitä mieltä, että ulos on mentävä. Hän sanoo, että pisut ja kakat on tehtävä ulos, olipa sää mikä hyvänsä. Ei auta mikään. Pitää vaan mennä ulos. Välillä minulla on semmoinen takki päällä, mutta se tuntuu vähän naurettavalta. Minä en oikein pidä siitä. Jos teillä koirakamut olisi joku neuvo, että miten tuon emännän saisi opetettua siihen, että sateella ei mennä ulos, niin olisin tosi onnellinen.

Se on tietysti hyvä, että sateella emäntä kantaa minut tien varteen, missä on muidenkin koirakamujen hajuviestejä. Onhan minun tietysti ne pakko merkata. Ja sitten emäntä onkin huijannut minut kävelemään lenkin sateessa. On se juoni.

Ei muuta sitten, kuin hyvää joulun odotusta ja hyvää joulua teille kaikille. Isäntä ja emäntäkin laittaa teille jouluterveiset. He kiittävät teitä, kun ovat saaneet maailman parhaimman koiran.

No niinhän minä olenkin.

Terveisin Susi.”

Susille lisätty myös uusi kuva omasta kodista. <3

4.5. 2016
Susilla menee edelleen mitä parhaiten:

“Susi on aivan ihana pieni tyttö. Todellakin sellainen hyvän mielen koira. Nykyään, kun kävelemme Porvoossa, moni lenkkeilijä/koiran ulkoiluttaja, jotka ovat oppineet tunnistamaan meidät, sanovat, että sieltä se tulee se iloinen koira. Susi on aina niin iloisen ja onnellisen näköinen, että se saa muutkin ihmiset hyvälle tuulelle. Susi menee niin hyvin valjaissa ja häntä liehuen kuin lippu salossa.
Olimme yhden viikon Saksan matkalla ja sen ajan Susi oli hoidossa meidän tuttavien luona. Eläkeläispariskunta, jotka rakastuivat Susiin täysin. He lellivät Susia omatekoisilla herkuilla. Rouva teki Susille koirien lihapullia, kanapataa ja välillä Susi oli saanut vähän nakkejakin. Lihapullia oli ensin vähän paistettu oikeassa voissa ja sitten haudutettu kypsiksi. Kanaa oli haudutettu uunissa ja siihenkin oli sitten lisätty voita. Leivän kanssa oli Susi tätä herkkua syönyt.
Näytti siltä, että viikossa neidille oli tullut painoa pari kiloa lisää. Kotona sitten olikin taas edessä “karu totuus”. Mamman ruuat eivät maistuneet pariin päivään, mutta nyt neiti on antanut periksi ja alistunut kohtaloonsa. Vilkuilee minua alta kulmiensa, että tämmöistä pöperöäkö minun pitää syödä. No, kyllä minä välillä keitän Susille lihapullia ja kanaa, mutta voita en kyllä ole antanut. Lohiöljyä vaan, että nivelet pysyvät kunnossa.
Tammikuun jouduin olemaan sairaslomalla ja Susi ehti tottua siihen, että mamma on kotona joka päivä. Helmikuussa oli paluu arkeen, mamma lähti töihin ja siihen Susi reagoi tekemällä pari kertaa kakat meidän sänkyyn. Me mieheni kanssa emme kiinnittäneet kakka-hommiin mitään huomiota, pesimme vaan petivaatteet ja pidimme “mykkäkoulua” neidille. Yllättävän nopeasti Susi tajusi, että ei ollut hyvä homma tuo kakkaaminen.
Nyt olemme töihin lähtiessämme laittaneetkin makuuhuoneen oven kiinni ja minä olen laittanut Susille namipaloja pariin aktivointileluun sekä piilotellut nameja maton alle yms. Hyvin ovat päivät menneet. Ja tietysti Susilla on meidän kisulaiset kaverina. Enää ei ole ollut mitään eroahdistukseen viittaavaa käytöstä.
Olemme tehneet yhden pienen viikonloppureissun asuntoautolla ja Susi oli mukana. Reissu meni hyvin. Neiti oli kuin kotonaan asuntoautossa. Ei ollut mitään ongelmia. Eli hyvä karavaanarikoirakin Susista on tulossa.
Ainut harmi, mitä meille Susin kanssa sattui, kun minä reväytin reisilihakset lenkillä. Nyt me olemme tehneet pieniä lenkkejä, kun en ole pystynyt kunnolla kävelemään. Minä olen enemmän turhautunut tähän tilanteeseen kuin Susi. Susi rakastaa sitä, kun minä pötköttelen sohvalla ja hän saa loikoilla minun vatsan päällä. Haluaisin taas niin kovasti päästä kävelemään Porvoon keskustaan Susin kanssa ja “koirakahvilaan”. Mutta… pikkuhiljaa jalka paranee ja pääsemme taas tekemään meidän yhteisiä ihania lenkkejämme.
Laitan tähän mukaan muutamia uusia kuvia Susista. Yhdessä kuvassa meillä oli hoidossa tyttäreni Kiara-koira ja heistä tuli parhaat kaverit. Ja aika yllättävää, ovat hyvin paljon samannäköisiä. Kiara on Serbian löytökoiria.”

Lisätty Susille uusia kuvia kotoa.

———————————————————————————————————————————-

Suzyn kodin hankinnassa auttoi Taija Mäkinen.

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.