Päivitetty 18.05.2019

Enkelikoira: TITA


Syntymäaika: 2004
Sukupuoli: narttu
Sijainti: Romaniassa (Glina)
steriloitu

 

Päivitykset 
17.5.2019
Titasta tuli koiraenkeli 11.2.2019, kun se nukkui pois suuresti rakastamansa ihmisen vierellä. Hyvää matkaa Tita, emme unohda sinua koskaan. Kiitos Titan perheelle, se ei olisi mitenkään koskaan voinut saada rakastavampaa eikä parempaa kotia.

Tämän tekstin kirjoittaminen on ollut yksi vaikempia asioita koko elämäni aikana. Suuri suru kohtasi meitä, kun meidän ihana Tita mummeli nukkui pois 11.02.2019.

Tita saapui Suomeen 13.06.2015 ollessaan 11,5 vuotias eli jo hyvinkin kunnioitettavassa iässä. Saimme kaiken kaikkiaan nauttia Titan kanssa elämästä melkein kokonaiset neljä vuotta. Tita oli paljon enemmän kuin olisin koiralta ikinä voinut toivoa. Titaa ei pysty sanoin kuvailemaan, sillä tämä koira oli jotain niin mieletöntä ja varmasti jokainen Titan tavannut voi samaistua tähän. Titan mieletön viisaus, lempeys ja äidillisyys hurmasi ihan jokaisen, niin ihmiset kuin koiratkin. Ennen kaikkea Tita oli kuitenkin paras ystäväni, ainainen ilontuoja, horjumaton tuki ja turva sekä äärimmäisen syvästi rakastettu perheenjäsen. Titan jättämä aukko on suurempi kuin kukaan voisi kuvitellakaan ja tästä surusta ylipääseminen tuntuun edelleen aivan mahdottomalta.

Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että meidän polkumme kohtasivat. Saimme vajaan neljän vuoden aikana kokea todella ihania asioita ja Tita kulki mukanani mihin tahansa sitten meninkin. Titan johdosta minusta tuli Kulkurien aktiivi ja löysin oman paikkani tässä maailmassa. Kävimme upeissa tapahtumissa, edustimme Kulkureita, tapasimme ihania ihmisiä ja koiria. Elimme täysillä jokaikisen päivän, herkuttelimme, makailimme yhdessä sängyssä vain katsellen toisiamme, matkustimme Lappiin ja teimme pitkiä metsälenkkejä. Titan aikana porukkaamme liittyi vielä kolme uutta koiraa Kulkurien kautta ja jokaisen Tita otti onnellisena vastaan. Hoitolaisia meilläkin vieraili ja jokaisen Tita ohjasi hellän äidillisellä tavallaan kotikoiran elämän saloihin. Yhden hoitolaisen kuukauden kestänyt karkureissukin saatiin päätökseen Titan ansiosta. Titan viimeisen elinvuoden asuimme metsän keskellä ja Tita sai mennä ja olla vapaana, kaivaa kuoppia, nuuskutella tuulta ja makailla omalla pihalla auringossa.

Kyllä se vaan niin on, että vaikka tarkoitus oli pelastaa koira ja antaa sille paras mahdollinen loppuelämä, niin kyllä se oli Tita joka pelasti meidät. Kannamme mukanamme ikuisesti mitä mahtavimpia muistoja Titasta ja nautimme siitä mitä kaikkea tuo pieni koira antoikaan meille. Emme tule koskaan unohtamaan Titaa, eikä kukaan tule koskaan korvaamaan tai täyttämään sen jättämää aukkoa. Äärimmäisen iso kiitos Kulkureille, että saimme Titan luoksemme ja olimme etuoikeutettuja olemaan juuri hänen oma perheensä.

Ja Tita. Sanat ei ikinä riitä kiittämään sinua kaikesta mitä meille annoit ja mitä saimme yhdessä kokea. Toivon ja tiedänkin, että ymmärsit kuinka rakas ja tärkeä olit meille. Jonain päivänä tulemme vielä tapaamaan ❤

Rakkaudella, Titan oma perhe”

———————————–

” ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos, kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan”

15.7.2014
Titan tarina olisi varmasti kuulemisen arvoinen. Valitettavasti me ihmiset emme kuitenkaan ymmärrä, vaikka Tita kuinka yrittäisi kertoa, joten kerrotaan sen verran mitä me Titan tarinasta tiedämme.

Tita löytyi kahden muun koiran kanssa Romanian kaduilta. Tuttu tarina? Niin monet kerrat on tämä sama tarina kuultu ja luettu. Surullista kuitenkin on se, ettei tarinat missään nimessä kerro yhdestä ja samasta koirasta, vaan lukemattomista eri koirista ja heidän samasta kohtalostaan.

Tita päätyi Glinan tarhalle turvaan vuonna 2009 ja se valmisteltiin adoptiota varten. Mahtavan luonteensa vuoksi oltiin varmoja, että Tita adoptoidaan nopeasti. Kaksi Titan kaveria adoptoitiinkin, mutta ei Titaa. Tita odotti ja toivoi, mutta edelleen viiden vuoden jälkeen Tita asustaa Glinan tarhalla vailla omaa kotia..

Tita tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa, mutta on aikojen saatossa oppinut puolustamaan ruokaansa muilta koirilta. Tita on keskikokoinen, noin 50-55cm korkea ja painaa n. 20kg. Tita ei hauku juurikaan, joten siltä osin se voisi sopia jopa kerrostaloon. Titan rotuperimä huomioon ottaen on hyvin mahdollista, ettei jo seniori-ikään ehtinyt rouva ole silti mikään sohvaperuna. Tita antaa käsitellä itseään hyvin ja häntä heiluu tytöllä jatkuvasti.

6.11.2014
Tita on erittäin hyväkuntoinen varttuneempi rouvakoira. Eniten Tita rakastaa ihmisiä, vaikka pitää myös muista koirista ja leikkii niiden kanssa mielellään. Tita sopisikin monenlaiseen kotiin, kunhan se on rakastava, sitoutunut ja koko loppuelämän koti.

18.1.2015
Vihdoinkin arpaonni suosi Titaa ja se varattiin omaan kotiin Suomeen.

13.6.2015
Tita lensi omaan kotiinsa Suomeen!

1.8.2015
Onnelinen kotikoira Tita lähetti ihanan kirjeen:

“Heippa!

Minä täällä, Tita, kirjoittelen teille nyt terkkuja omasta kodistani! Olen ollut kotona jo noin puolitoista kuukautta ja tämä suomalaisen kotikoiran elämä on ihan huippua! Saavuin siis Suomeen 13.6 ja lentokentällä minua vastassa olivat äitini ja isäni. Kotiin saavuttuani tarkistin heti kaikki paikat ja kömmin minulle ostettuun petiin nukkumaan.

Meillä on alusta asti mennyt kaikki todella mutkattomasti. Olen erittäin hellyydenkipeä ja nukahdankin joka ilta äidin viereen hänen rapsuttelessa minua. Se on meidän oma iltarutiini. Myöhemmin kun isä tulee nukkumaan niin vaihdan sängyn jalkopäähän tai omaan petiini nukkumaan. Ainoat asiat, joita olen hieman jännittänyt ovat meidän ulkoportaat, pesulla käynti, itseäni isommat koirat ja autoilu. Nykyään menen portaat itse ylös ja alas, käyn pesulla nätisti, autossa ollessa vaan nukun ja kaikki parhaat koirakaverini ovat minua isompia. Koirapuistonkin olen huomannut olevan ihan huippujuttu ja käymmekin siellä viikottain äidin kanssa tapaamassa kavereita.

Vanhempieni mukaan olen ikääni nähden erittäin hyvässä kunnossa; iloinen, pirteä, helposti oppivainen ja jaksan käydä pitkilläkin lenkkejä. Tätä kuntoa ylläpidetään paljolla liikunnalla, seniori koirille tarkoitetulla ruualla, nivelille, lihaksistolle ja turkille tarkoitetulla öljyllä ja tietenkin petini ollaan suunniteltu vanhan koiran tarpeet huomioiden. Suuntaamme syksyn alussa myös senioritarkastukseen eläinlääkäriin, jossa alamme äidin mukaan käymään säännöllisin väliajoin tarkastuttamassa, että kaikki on hyvin. Näin saamme kuulemma tietää mahdollisista tulevista vaivoista jo etukäteen ja pystymme niihin reagoimaan.

Koin myös ensimmäisen road trippini perheeni kanssa, kun menimme Harjavaltaan tapaamaan Moccaa (tämäkin tyttö on tullut Romaniasta! Tosin pari kuukautta minua aiemmin), Nennaa ja äitini perhettä ja sukulaisia. Hurmasin tietenkin kaikki rauhallisella ja iloisella olemuksellani. Myös Mocan ja Nennan kanssa kaikki sujui kitkattomasti. Mocca yritti minua välillä hieman komentaa, mutta koska olen arvoni tunteva koirulainen en hänestä paljoa piitannut, enintään käänsin vain pääni pois. Viikonloppu oli hauska, jokseenkin myös aika rankka, sillä minun täytyi pitää äitiä koko ajan kovasti silmällä ettei hän vain pääse karkaamaan tai rapsuttele ihan liikaa niitä toisia koiria (kyllä, olin hieman mustasukkainen).

Nautin eläkepäivistäni aivan täysillä ja jokainen päivä on tuonut meille tullessaan uusia seikkailuja ja asioita joista olla kiitollinen. Täällä minulla on kaikki mitä tarvitsen ja mikä parasta minua rakastetaan, vaikka välillä vähän höpsöilisin.  Kiitos tästä kuuluu kaikille, jotka saattoivat minut ja perheeni yhteen, eritoten Nealle <3 Enää ei ole huolta huomisesta ja jos jokin asia painaa mieltä niin minulla on kaksi syliä, joihin voin aina palata turvaa ja rakkautta hakemaan.
Tässä kaikki tällä kertaa, se on siis kuulemisiin!

T: Tita perheineen”

Varaajana toimi Nea.

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa