Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyvään adoptioprosessin kulkuun ja luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Perustiedot ja tausta

Romaniassa, kylässä nimeltä Grădiştea, asuu hyväsydäminen ja loputtoman ahkera Luiza Mandru. Luiza on toiminut yli vuosikymmenen ajan aktiivisena, vapaaehtoisena eläinsuojelijana ja jo pitkään Kulkurien luotettuna yhteistyökumppanina. Luiza ja hänen aviomiehensä Stefan pitävät omistamassaan omakotitalossa kerrallaan noin 40 koiraa, joista noin puolet on yleensä pentuja ja puolet aikuisia. Osa koirista asuu sisätiloissa ja osa melko tilavilla, aidatuilla alueilla talon pihalla. Kaikki sellaiset Luizan koirat, jotka todennäköisimmin sopeutuvat kotikoiriksi, tulevat Kulkurien adoptio-ohjelmaan.

Veronican tarina on kovin tavallinen. Sillä oli omistaja, joka antoi tytön kulkea vapaana, mutta koiraparan olisi pitänyt kuitenkin ymmärtää, ettei se saa poistua pihalta, saati mennä muiden ihmisten alueille. Omistaja vihastui tytön karkailusta, ja uhkasi romanialaiseen tapaan hylätä Veronican kauas metsään tai pellolle, josta se ei enää löytäisi takaisin. Luiza kuuli tilanteesta jo silloin, mutta hänellä ei juuri silloin ollut tilaa uusille koirille. Niinpä Luiza tarjosi omistajalle rahaa, jotta hän pitäisi koiran vielä itsellään. Veronica tuotiin kuitenkin kesällä 2020 Grădişteassa järjestettyyn sterilointipäivään. Tyttö oli ohuessa ketjussa ja niin huonokuntoisen näköinen, että Luiza päätti ottaa sen hoiviinsa. Selvisi myös, että jo aiemmin Luizalle tuotu Betti-koira oli Veronican sisko, ja siskosten jälleennäkeminen oli iloinen!

Veronica tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, eikä aristele ihmisiä. Se on leikkisä, aktiivinen ja riehakas, juuri kuten nuoren koiran kuuluukin olla. Veronica haukkuu leikkiessään, muttei juurikaan ollessaan sisällä.

Suloisen Veronican strategiset mitat ovat noin 30 cm ja 5 kg.

Päivitykset uusimmasta vanhimpaan

4.2.2021

Saimme ihania terveisiä ja kotikuvia koko perheensä hurmanneelta iloiselta Vapulta! Kiitos perheelle, että annoitte parhaan elämän pienelle kulkuritytölle <3

Hei Kulkurit!

Näin uuden vuoden kunniaksi ajattelin kertoa kuulumisiani teille. Uskoakseni tuleva vuoteni on teidän, Kulkureiden uskomattomien vapaaehtoistyöntekijöiden ansiosta parempi kuin aikaisempi vuoteni!

Olen nykyään Vappu. Pieni, 5kg painava, juurikin sopivan kokoinen koira. Elämäni alkoi Romaniassa, josta monien mutkien kautta päädyin Luiza Mandrulle,ja sieltä kotiini Suomeen. Tietty matkalla oli korvaamattomana apuna Kulkureiden Maiju, joka on ollut mieletön tuki ja turva alusta saakka perheelleni, että he minut uskalsivat valita uudeksi kämppiksekseen. ️

No, päädyin siis tänne Suomeen Kulkureiden, Luizan ja Maijun avustamana. Ajatella. Minä, pieni katukoira Romaniasta päädyin Suomeen! Minulle löytyi ikioma koti. Eläinlääkärikäyntien ja tosi, tosi pitkän automatkan jälkeen olin paikassa nimeltä Suomi, Tuusula. Se päivä oli 10.10. ja silloin liputettiin. Uskon, että meidän koteihin saapuvien koirien kunniaksi. Aika polleeta.

Tuusulassa minua odotti lapsi, nainen ja mies. Pelotti, hirvitti, jännitti ja tärisytti. Pieni kokoni näes tekee sen, että tiedän etten ihan kaikille pärjää. Aika tuntui pitkältä, enkä tiennyt mitä tapahtuu. Oli hirveästi ääniä ja ihmisiä ja muita koiria. Sitten kuitenkin lopulta pääsin ulos nurmikolle, jossa oli haisteltavaa, ja tyttö joka antoi herkkuja ja rapsutteli mua.

Kaikki oli yhtäkkiä aika hyvin.

Meillä oli kuitenkin vielä muutaman tunnin mittainen automatka kotiin. Nukuin koko matkan lapsen sylissä, välillä käytiin pissalla järven rannalla ja sitten pääsin taas tytön syliin nukkumaan. Siinä oli kyllä hyvä olla, eikä enää edes niin jännittänyt. 

Kun pysähdyimme muutaman tunnin päästä, nainen etupenkiltä kääntyi katsomaan minua ja sanoi: “tervetuloa sun uuteen kotiin, Vappu.” Pääsin ulos juoksemaan lehtikasoihin, ja vaikka mulla olikin vielä henkselit päällä ja niissä kaksi narua kiinni, niin juokseminen teki pitkän paikallaolon jälkeen hyvää. Osasin heti tulla luokse, kun minulle vihellettiin, mutta henkselit pidettiin silti päällä, etten vaan karkaa.

Sisällä minua odotti kaksi pientä poikaa, joista toinen antoi herkkuja heti. Pienempi oli vielä tosi pieni, melkein pienempi kuin minä! Hah, sille pärjään varmasti! Siellä oli myös kaksi kissaa, joista erityisesti toisen kanssa ollaan jo hyviä kavereita – leikitään pihalla hippaa, ja välillä vähän sisälläkin niin että matot on rullalla.

Mulla on täällä myös oma sänky, aika mahtavaa! Silti kaikkein paras paikka nukkua on kuitenkin näiden ihmisten jalkopäässä, siellä olen ihan pienellä kerällä, niin pienellä ettei kukaan mua edes huomaa. Omaa sänkyä on silti kiva raahata ympäriinsä, ja välillä vähän ravistella. Se sopii kaikkeen muuhun kuin nukkumiseen.

Kaiken kaikkiaan arvelisin, että mulla menee ihan kivasti just nyt. Aika paljon mua rapsutellaan ja silitellään ja pääsen jo mukaan mummulaankin, jossa mua paijataan myös aika tavalla! Ulkona saan olla jo vapaana, ja perheen äiti aina kehuu kuinka älykäs mä olen, kun osaan jo oman nimeni ja tulla (melkein aina) kutsuttaessa paikalle. Osaan jo kellonkin, ja istun aina sohvan selkänojalle odottelemaan kun perheen tyttö tulee taksilla eskarista. Se taitaa olla näistä kaikista mun ihan lempi-ihminen. Kevät ja kesä on täällä kuulemma tosi ihanaa aikaa, ja pihalla on sitten jo ihan uudet hajut ja ei niin palelekkaan kuin nyt talvella. Sitä odotan kovasti!

Minä ja mun nykyinen perhe haluttaisiin kiittää teitä kaikkia Kulkureissa toimivia. Teidän mielettömän upea työ on tehnyt meistä täällä aika paljon onnellisempia. Toivottavasti te tiedätte, kuinka kertakaikkisen upeaa ja arvokasta työtä te kaikki teette!

Ystävällisin terveisin, Vappu ja sen koko perhe

10.10.2020

Tänään pikkuisen Veronican tassut tepsuttelivat uuden kotimaan kamaralle. Ikioman kodin lisäksi se sai myös uuden hienon nimen: Vappu. Onnea ja iloa yhteiseen elämäänne, Vappu ja perhe! <3

30.8.2020

Veronica tulee suoraan varattuna sivuille, sillä sitä odottaa jo juuri oikea perhe, jossa pikkukoiralta ei tule koskaan puuttumaan rakkautta, huomiota ja hellyydenosoituksia!

_________________________________________________________________________________________________________________________________________

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaimmillaan useiden vuosien mittainen. Muistathan myös, että kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa, että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan. Tiedossa on varmasti töitä ja takapakkia, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua.

Veronica saapuu Suomeen steriloituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Veronica on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi. Rescueyhdistys Kulkurit ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sitoumuksen kriteereitä koirien maahantuonnissa.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Veronican yhteyshenkilönä toimii Maiju Lanki