MISS CARLA (ent. Pixie, nyk. Faust)

* arvioitu syntymäaika 07/2013

* narttu

* steriloitu

* Suomessa.

 

 

 

30.6.2014
Miss Carla on Romaniassa Glinan tarhalla asusteleva hiukan alle vuoden ikäinen vauhtipakkaus. Se löytyi hylättynä emonsa ja kahden sisaruksensa kanssa viime vuoden heinäkuussa. Muut sisarukset on adoptoitu jo uusiin koteihin, mutta pentueen pienin Miss Carla odottelee edelleen oman kotinsa löytymistä.

Miss Carla on luonteeltaan erittäin reipas, sosiaalinen ja ystävällinen. Kun Kulkurit tapasivat Miss Carlan edellisellä Romanian reissullaan, meni neiti aivan pähkinöiksi, kun sitä tultiin tervehtimään häkkiin. Se ei meinannut pysyä lainkaan paikoillaan, vaan ilakoi ympäriinsä nopsilla pikkujaloillaan pusuja jaellen.

Kooltaan sirorakenteinen Miss Carla on pienehkö, noin 40 cm korkuinen ja painoltaan n. 15 kg luokkaa. Se on luonteikkaan näköinen kauniin harmaan värisen turkkinsa ja parrakkaiden kasvojensa kanssa.

Tällä hetkellä Miss Carla asuu samassa häkissä vanhemman narttukoiran kanssa. Se saattaisikin sopia kaveriksi joko reilusti vanhemmalle narttukoiralle, tai uroskoiran kaveriksi. Miss Carla saattaisi viihtyä myös ainoana koirana aktiivisessa kodissa. Tarhalla ollessaan Miss Carla ei pidä suurta ääntä itsestään, joten sitä voisi ajatella myös kerrostaloon.

Nuorta koiraa adoptoitaessa on hyvä muistaa jo harkintavaiheessa, että koiraan sitoudutaan pitkäksi aikaa. Miss Carla tulee vaatimaan koulutusta ja ymmärrystä koiran aktivoinnista, sekä siitä miten energian saa purettua luvalliseen tekemiseen.  Motivaatio ja omat resurssit tulee punnita tarkasti, sekä ottaa huomioon se, että kyseessä on kasvava nuori koira, joka on vasta oppimassa kaikkea uutta.

30.7.2014
Kukurit tapasiva Miss Carlan Glinan tarhalla heinäkuussa 2014. Vaikka hellettä oli reilut  +30°C, ei se näyttänyt hidastavan Miss Carlan menoa! Neiti on siis erittäin sosiaalinen ja energinen. Se hepuloi ympäriinsä, ja pistäytyi välillä tervehtimässä ennen uutta rallikierrosta. Lopuksi kun Carla uskaltautui lähelle, se myös antoi nätisti ottaa syliin ja selkeästi nautti sylissä olosta, vaikka sitä hiukan jännittikin. Nyt sen häkkikaverina oli huomattavasti rauhallisempi uros, jonka kanssa se myös hyvin tuli toimeen. Miss Carlasta lisätty kuvia ja video.
Miss Carla on siis edelleen vailla omaa aktiivista kotiaan. Löytyisikö se juuri sinun luotasi?

31.10.2014
Kulkureiden Romanian reissulla lokakuussa persoonallinen ja vilkas Miss Carla odotteli edelleen oman kotinsa löytymistä Glinan tarhalla. Miss Carla on reipas, pienikokoinen, hyvin siro ja solakka touhupaketti, joka etsii itselleen aktiivista kotia, jossa sen kanssa ulkoillaan ja touhutaan, sekä pidetään huolta ja rakastetaan. Carla asustaa edelleen samassa häkissä sivuillamme myös kotia etsivän Bob-nimisen koiran kanssa. Carlalle lisätty kuvia.

6.11.2014
Ihana Miss Carla on varattu omaan kotiinsa Suomeen!

Miss Carla on steriloitu. Se saapuu Suomeen sirutettuna, rokotettuna, loishäädettynä, tautitestattuna ja EU-passin kanssa.

20.12.2014
Suloinen Miss Carla lensi omaan kotiinsa Suomeen perjantaina 19.12.2014
Onnittelut Carlalle ja sen uudelle perheelle!

22.10.2015
Itsestään riipumattomista syistä Miss Carla, nykyisin Pixie, palaa etsimään kotiaan.

Pixien tämän hetkinen koti kuvaa koiraa näin:

“Kun Pixie tuli meille viime joulukuussa 2014, niin kaikki oli vähän pelottavaa: oviaukot, me ihmiset, valjaat, äänet jne. Pikkuhiljaa totuteltiin ulkonaoloon, mutta sitten tuli uusi vuosi. Koira säikähti pauketta ja meni paniikkiin, joka sitten laajeni kaikennäköiseen pelkoon.

Kesällä käytiin Viikin käyttäytymisklinikalla laajentuneiden pelkojen ja voimakkaan stressin takia. Klinikalta saatiin lääkkeet ja käytösterapiaohjeet ongelmaan, mutta toinen lääkkeistä aiheutti koiralle ripulia. Tällä hetkellä Pixie on selvästi rentoutuneempi kuin tuolloin ennen lääkitystä. Ehkäpä lääkitys poikkasi pahimman pelon ja nyt mennään ihan ilman lääkityksiä.

Edelleen Pixie on vähän arka. Pelkää mm. jalkapallopoikia, skeittiradan ääniä, maton tamppausta jne ääniä. Kesällä uutena pelkona tuli onkijat pitkine keppeineen. Mutta ei mene enää paniikkiin, kun pelottavimmat paikat kierretään. Skeittirataan ollaan tutustuttu, kun se on tyhjä. Pixie pitää kovasti ihmisistä, paitsi pikkupojista, joiden kovaa ääntä vähän jännittää.

Pixie on sosiaalinen koirapuistossa sekä muiden koirien kohtaamisessa. Kun kävellään, Pixie ihan mielellään menisi tutustumaan vastaantulevaan koiraan. Mutta jos ei voi, ei tee siitä numeroa. Koirapuistossa Pixie leikkii ja juoksee innoissaan, ainakin jonkun aikaa. Jotkut nuoremmat narttukoirat ja pennut sähläilykäyttäytymisineen aiheuttaa Pixiessä ärtymyksen, joka saattaa purkautua tappeluna.

Ylipäätänsä Pixie muuttuu aivan eri koiraksi, kun on mieluinen koirakaveri meidän kanssa esim. kävellessämme. Emme ole pitäneet Pixietä vapaana ulkona tuon äänipelon takia, ja olemme käyneet usein koirapuistossa, jossa saa olla vapaana. Vaikka pelko onkin lientynyt, koskaan ei tiedä, jos jokin säikähdys pääsee yllättämään.

Ruokinta on myös vähän ongelmallista. Pixiellä on kokeiltu yhtä jos toista ruokaa (yrjölän puuroa, raakaruokaa, kuivaruokaa jne.) mutta jossakin vaiheessa koira lopettaa syömisen. Viikin käytösterapeutti ehdotti ruoalla leikkimistä. Aloitettiin se, joka on sitten jollain lailla tepsinyt. Välillä on syömättä, mutta sitten taas ruoka maistuu, paitsi kuivamuona.

Ripulia on ollut aika ajoin. Eläinlääkäri on testannut, ettei Pixiellä ole giardiaa, ja se on saanut mm. maitohappobakteeria vatsan toiminnan tueksi.

Kun Pixietä aluksi tuon pelon takia ei voinut kouluttaa herkuilla (ei maksalla, ei juustolla, ei kanalla jne kun mikään ei maistunut), Pixie osaa varsin vähän taitoja. Istua osaa ja mennä maahan. Osaa koskettaa kättä ja osaa tulla (milloin haluaa) luokse kutsuttaessa. Ihmisiä vasten hyppii, mutta annan nykyään makupaloja vain, kun on istumassa.

Pixie pelkää valjaiden laittoa. En ole saanut sitä pelkoa pois. Ei paha pelko, mutta piilottaa päänsä sohvatyynyn alle tai jopa säntää ensin makuuhuoneeseen, josta kuitenkin tulee takaisin. Ei siis tule pyytämällä luo. Mutta kun valjaat on laitettu, koira tulee ihan reippaasti ulko-ovelle odottamaan, että lähdetään ulos.

Nyt syksyllä on tullut pimeää, jota Pixie myös vähän arastelee. Kävellään katuja pitkin. Liikenne ei aiheuta pelkotiloja.

Pixie olisi parhaimmillaan ja onnellisimmillaan perheessä, missä kenties olisi koira ennestään. Pixie syttyy kuin lamppu, kun toinen koira on mukana. Sellainen koti, jossa harrastetaan koirien kanssa, olisi täsmäkoti. Pixie selvästi tykkää aktivoimisesta (ulkona ja kotona). Positiivisten palkitsemisten kautta tietty. Pixie on energinen vauhtipakkaus, joka ei pelkästään hihnalenkillä saa purettua kaikkea energiaansa. Pixie on ollut max 5 tuntia yksin kotona. Mutta jos olisi kaverikoira, asia olisi toinen.”

6.11.2015
Pixien tämän hetkinen koti, mistä käsin se etsii uutta kotiaan, halusi korostaa vielä koiran hyviä puolia, ja kertoi meille Pixiestä näin:

“Ensinnäkin Pixie on tietty hirmu kaunis. Saamme kuulla siitä lähes joka päivä. Kävelee hienosti hihnassa ja kohtaa vastaantulevat koirat ystävällisesti. Rakastaa ihmisiä, myös vieraita ja kaikki täällä tienoolla olevat koiraihmiset ja muutkin rakastavat Pixietä. Hän rakastaa rapsutuksia ja suukottelee mielellään, myös vieraita. Innostuu helposti niin peuhailusta kuin älyleikeistä ja ongelmanratkaisuista. Kerrassaan valloittava persoona. Ruokaongelmat ja jotkut pelot eivät ole mahdottomia “parantaa”. Remmirähjäämistä ei ole ollenkaan, ei myöskään eroahdistusta. Tottunut sekä kerrostalon ääniin että liikenteen meluun. Vaikka rekka saa huristaa vieressä. Kaiken kaikkiaan Pixie on varsin hurmaava.”

Pixielle toivotaan löytyvän uusi koti joulukuun alkuun mennessä. Sen uuden kodin toivotaan huomioivan myös pikavauhtia lähestyvä uusivuosi, ja sen koiralle todennäköisesti aiheuttama ahdistus.

Pixie etsii kotia rauhallisesta ympäristöstä, ja perheestä, jossa sille annetaan aikaa tottua oman tahtiinsa uusiin asioihin. Herkän koiran ollessa kyseessä, tulee huomiota kiinnittää siihen, ettei koiraa pakoteta kohtaamaan jännittäviä asioita liian nopeasti.

Pixietä ei luovuteta toisen narttukoiran kanssa samaan talouteen, mutta reipas ja tasapainoinen uroskoira voisi olla oivallinen tuki ja turva sen tulevassa kodissa.

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen. Tiedossa on varmasti töitä ja takapakkia, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tämän hetkisten havaintojen perusteella ja käytös voi uudessa kodissa kotiutumisen edetessä muuttua. Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, koiran omistajan oppaaseen ja adoptoinnin kustannuksiin. Myös koirien terveydestä kertovaan sivuun on hyvä tutustua!

18.11.2015
Pixie varattiin eilen omaan kotiinsa, jonne se tulee muuttamaan vielä marraskuun aikana. Onnittelut Pixien uudelle perheelle!

29.11.2015
Pixie muutti uuteen kotiinsa lauantaina 28.11. Pientä autopahoinvointia lukuunottamatta matka uuteen kotiin sujui mallikkaasti. Pixie suhtautui heti uusiin omistajiinsa luottavaisesti, se tulee luokse kutsusta ja innostui jo namien etsinnästäkin. Kulkurit toivoo Pixielle ja sen uusille omistajille onnellisia edessä olevia vuosia!

15.12. 2015
Sulokas Pixie on nykyään Faust, ja laittoi meille ihania terveisiä uudesta kodistaan:

Minä olen Faust (ent. Pixie), 2,5-vuotias valloittava koiraneiti. Kotiuduin pari viikkoa sitten nuoren, lapsettoman parin ainoaksi koiraksi. Minulla on varsin luonteikkaat kasvot ja niihin sopiva ainutlaatuinen persoona. Olen herkkä ja tunteellinen – riemastun,
pelästyn ja harmistun hyvin nopeasti. Vaikka olen jo nuori aikuinen, rakastan sekä leluilla leikkimistä että ihmisten kanssa remuamista. Pääsin reilu vuosi sitten Glinasta ensimmäiseen kotiini Suomeen. Perhetilanteeni kuitenkin muuttui ja perheeni tiesi sydämessään että
minulle paras vaihtoehto olisi päästä uuteen kotiin. Sain mukaanitutut tavarat ja valtavasti lämpimiä ajatuksia.

Varmaan kaikki ajattelivat ettei alkutaipaleeni uudessa kodissa olisi helppo. sillä kodin vaihtaminen on aina stressaavaa. Meikätyttö päätti kuitenkin lyödä kaikki ällikällä ja asettua heti taloksi. Olen alusta asti tullut kutsusta luokse, hakeutunut ihmsteni läheisyyteen ja painautunut tiukasti kiinni kylkeen kun jokin pelottaa. Rapsutukset, kehut ja paijaaminen ovat minulle mannaa ja niistä vastineeksi jakelen pusuja ja iloa. Herätän ihailua minne vain menen, vaikka itse sanonkin. En ole vielä tavannut ihmistä jonka kanssa en tulisi toimeen. Toiset koirat voivat
kyllä joskus ärsyttää, mutta jälkeenpäin en oikein itsekään tiedä miksi minulla keitti yli ja haluaisin taas leikkiä samojen koirien kanssa.

Emäntää ja isäntää tietenkin hemmottelen monin tavoin. Olen herkkävaistoinen ja pyrin selvästi käyttäytymään heitä ilahduttavalla tavalla. Tunnistan herätyskellon äänen ja tiedän että se on lupa juosta suukottelemaan ja vetämään peitonkulmaa.
Juoksen aina häntä heiluen tervehtimään heitä kun he palaavat kotiin, olivat he sitten olleet poissa viisi minuuttia tai viisi vuotta. (Okei, jälkimmäinen oli ehkä vähän liioiteltua. Ei ne taida
uskaltaa minua paria tuntia kauemmaksi ajaksi jättää.) Aktivoin myös omistajiani nappaamalla joskus sukan kuivaustelineeltä tai lapasen naulakosta. Ajattelen heidän parastaan – liikunta tuo iloa elämään.

Joskus haluaisin vain jolkottaa uudestaan ja uudestaan ympyrää meidän kerrostalon ympäri vaikka minulle olisi sovittu tapaaminen koirapuistoon. Kerran emäntä meinasi myöhästyä töistä kun en millään halunnut pukea valjaita, ne ovat ihan nolot. Olenpa alkuaikoina saattanut ruoan suhteenkin vähän kenkkuilla. Nämä varsin pienet kiusat olen järjestänyt lähinnä siksi että perheeni ihmettelee jo nyt hyvää onneaan kun saivat näin ihanan ja täydellisen koiran. Luulisivat muuten näkevänsä unta.”
—

Toivotamme Faustille perheineen mitä parhainta jatkoa!

Yhteyshenkilö Evi Koskinen.