Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin kuvaukseen adoptioprosessistamme, luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Perustiedot ja tausta

28.8.2022

Carpe on lähellä Mitrenin kylää sijaitseva, romanialaisen Carmen Mandescun ylläpitämä tarha. Carmen on Kulkurien pitkäaikainen yhteistyökumppani ja Carpen tarha on rakennettu tiiviissä yhteistyössä Kulkurien kanssa vuosina 2016-2019. Carmenin ja Kulkurien yhteinen taival juontaa juurensa vuosien taakse:  ennen Carpea Carmen toimi Asociatia A Doua Sansan toisena perustajajäsenenä Glinan tarhalla, joka oli Kulkurien yhteistyökumppani vuodesta 2012 vuoteen 2016 asti. Carpen tarhan kantavana ajatuksena ovat olleet sekä Kulkurien että Carmenin eettiset ja kestävää kehitystä edustavat arvot: Carpella pyritään tarjoamaan koirille mahdollisimman hyvät oltavat ja perushoidon lisäksi huomiota pyritään kiinnittämään mahdollisimman paljon myös esimerkiksi arkojen koirien sosiaalistamiseen. Carpen tarhalla elää normaalisti 120-150 koiraa, sekä kissoja, joista kaikista huolta pitää tarhalla asuvat työntekijät, romanialainen pariskunta. Koronatilanteen vuoksi koirien määrä tarhalla on tällä hetkellä noin 190 koiraa.

Carmen ja Carpe ovat lisäksi yksi Kulkurien säännöllisistä yhteistyökumppaneista kohdemaan sterilointien parissa ja niin hänelle kuin meillekin on tärkeää tehdä jatkuvaa, kestävää eläinsuojelutyötä Romanian kodittomien koirien ongelman ratkaisemisen eteen, jotta yhtenä päivänä kodittomia koiria ei syntyisi enää niin paljon kodittomiksi.

Aktiivimme tapasivat W-tyypit Wickyn, Wellun ja Wallun ensimmäistä kertaa Carpen tarhalla jo maaliskuussa 2022, jolloin pennut olivat vasta juuri siirtyneet asustamaan tarhalle. Sitä ennen W-tyypit ja niiden emo asustivat Carmenin miesystävän luona siihen asti, että pennut olivat tarpeeksi vanhoja pärjäämään tarhaympäristössä.

Vaikka W-tyypien emo on ainakin vielä liian arka adoptio-ohjelmaan, ovat kaikki sen pennut erittäin rohkeita, iloisia ja sosiaalisia. Rasavillit pennut kiipeilivät aktiivien syliin ja päälle, syöden hiuksia ja nauttien hellittelyistä. W-tyypit ovat todella reippaita ja vilkkaita pentuja!

W-tyypit tulevat hyvin toimeen keskenään ja samassa tarhassa asuvien kolmen muun pennun kanssa. Kenenkään näistä ei huomata haukkuvan erityisen paljoa.

Wicky on porukan neitokainen, jolla on lyhyin karva, valkoiset varpaat ja valkoinen tähtimäinen kuvio rinnassa. Wicky on hieman veljeään Wellua rauhallisempi, mutta on kuitenkin sosiaalinen ja reipas.

On tärkeää muistaa, että reippaasta suloisuudestaan huolimatta Wickyllä ei ole mitään kokemusta kotikoiran elämästä, kuten esimerkiksi hihnassa kävelystä, sisäsiisteydestä tai ylipäätään sisällä ihmisten kanssa asumisesta. Se tulee tarvitsemaan paljon aikaa, ymmärrystä, tukea ja positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta matkallaan kohti kotikoiran elämää.

Wicky oli kesäkuussa kooltaan noin 47 cm ja 17 kg ja se tulee varmasti kasvamaan tästä vielä hieman.

Päivitykset
4.1.2023
Elvi-pieni ehti olla kotona rakastettuna perheenjäsenenä vain pienen hetken. Elvi kärsi isoista ortopedisista vaivoista, joita ei pystytty korjaamaan ja Elvi oli päästettävä pois kivuista.

Perhe haluaa muistaa Elviä tällä tekstillä:

Tulit meille keskellä pimeää marraskuuta. Huomasimme heti miten pehmeä luonne sinulla oli. Alussa reipastuit nopeasti ja erityisesti eteisen peili oli sinusta kotimme kiinnostavin asia. Opit nopeasti sen, että pussin rapina tarkoittaa jotakin syötävää. Emme ehtineet aamulla edes kahvia keittää ennen kuin olit hotkinut kupin ja kongin tyhjäksi, ja odotit lisää ruokaa. Olit ilmeisesti tarhalla oppinut, että kaikki ruoka kannattaa syödä heti. Olit oppinut myös tarhalla, että kello 21:30-22 on nukkumaanmenoaika. Alussa yritit käskyttää meitä nukkumaan mutta myöhemmin opit, että voit itse mennä rauhassa nukkumaan jos väsyttää. Et välittänyt pehmeistä alustoista tai pedistäsi, vaan nukuit vilttiesi kanssa lattialla sängyn vieressä. Hampaita pestessä tulit alusta lähtien vahtimaan, että saavumme sänkyyn asti. Opit nopeasti jäystämään luuta, vaikka aluksi viskoit niitä ympäri asuntoa turhautuneena. Leluista lemppareitasi olivat rotta ja nalle. Myös oranssi ja musta viltti olivat sinulle tärkeitä. Pidit lelujen potkimisesta sängyn alle ja sieltä kalastelimme niitä muutaman kerran päivässä. Alussa tuhosit lelut muutamassa minuutissa ja näytit niille puruvoimasi. Sittemmin taisit ymmärtää, että lelujen totaalinen tuhoaminen tarkoittaa niiden heittämistä roskiin… Osasit myös käyttää ääntäsi ulvomalla ja haukkumalla, vaikkakin vähitellen se vähentyi. Aloit pikkuhiljaa kotiutua ja makuuhuoneen nurkka oli lempipaikkasi. Ulkona et pitänyt olla, ja valjaita ehditkin jo nakerrella.

Alun reippauden jälkeen sinussa tapahtui jotain hieman ennen joulua. Muutuit vähitellen aremmaksi, etäisemmäksi ja apaattisemmaksi. Nukuit enemmän, söit vähemmän, joit vähemmän. Luut tai lelut eivät enää kiinnostaneet samalla tavalla kuin aiemmin. Olit öisin levoton. Olimme hämmentyneitä muutoksesta. Kaiken tuon pystyi kuitata kotiutumisstressillä. Päätimme varata kaikesta huolimatta ajan ortopedisiin tutkimuksiin vuodenvaihteen jälkeiselle viikolle. Nivelesi olivat löysät ja halusimme ottaa vielä varmuuden varalta röntgen kuvat ja verikokeet. Selvisi, että toinen lonkkasi oli sijoiltaan, ja toinen huonossa kunnossa. Olkanivelet olivat todella löysät. Ainoana hoitomuotona oli lonkkaproteesien asentaminen, mikä olisi kustantanut n.9000e. Sillä hetkellä tajusimme, miten vakava tilanne oli ja kuinka pahat kipusi olivat. Kivut olivat olleet läsnä jo siitä lähtien kun tulit meille, mutta alussa jaksoit niitä peitellä. Seuraavana päivänä vointisi huononi edelleen ja odottelimme vielä lääkärin soittoa. Keskiviikkona 4.1. puhelussa selvisi, että munuaisesi oli vaurioitunut ja lonkkaproteesin onnistumisennuste oli huono heikkojen lihasten vuoksi. Lääkäri suositteli eutanasiaa, mikä helpotti päätöksentekoa. Lähdimme raskain mielin viimeiselle yhteiselle matkalle. Se päivä oli yksi elämämme raskaimmista päivistä. Samaan aikaan tiesimme, että päätös oli ainoa oikea. Olit rakas koira, vaikkakin toisinaan myös raskas. Ikävä on kova <3

19.11.2022
Wicky matkusti Suomeen, tapasi oman perheensä ja sai uudeksi nimekseen Elvi! Onnea Elvi ja perhe!

4.10.2022
Wickyä potkaisi onni ja se on varattu ikiomaan kotiin Suomeen!

28.8.2022
Wicky veljineen aloitti oman kodin etsimisen Kulkurien adoptio-ohjelmassa!

____________________________________________________________________

Pentua harkitsevalla on suuri vastuu. Omat resurssit on ehdottoman tärkeää punnita huolella. Ajan, motivaation ja sitoutuneisuuden täytyy olla kohdallaan. Pentua harkitessa täytyy muistaa, että mm. sisäsiisteys on opeteltava alusta lähtien, hihnakäytös on täysin uusi asia, muihin koiriin tutustumistakin saattaa joutua harjoittelemaan eikä yksinolo suju heti itsestään. Tavaratkin saattavat päätyä tylsistyneen ja aktiivisen pennun kitaan ja leluiksi ihan vain vahingossa. Pentu tarvitsee paljon selkeitä rajoja, johdonmukaista, positiiviseen palkitsemiseen keskittyvää koulutusta ja rakkautta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutuessa muuttua.

Wicky saapuu Suomeen steriloituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta.

Lisäksi Wicky on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Rescueyhdistys Kulkurit ry kuuluu Responsible Rescue-sitoumukseen ja noudattaa sitoumuksen kriteereitä koirien maahantuonnissa.

Yhteyshenkilö: Elisa Laitonen