Päivitetty 30.08.2019

Enkelikoira: CAFELUTA (nyk.Mocca)


Syntymäaika: 05/2008
Sukupuoli: narttu
Sijainti: Romaniassa
steriloitu

20.1.2015
Cafeluta on noin 6-vuotias koira jonka lempeä katse ja olemus porautuu syvälle muistiin.

Cafeluta löydettiin eräältä bussiasemalta ja oli löydettäessä noin 2-vuotias, elämäniloa täynnä, energiapakkaus. Siitä on nyt noin neljä vuotta.
Neljä vuotta Cafeluta, tämä suloinen ”kahvityttö”, on asustellut meidän yksityisen eläinsuojelijan ja pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Gaby Tudorachen ystävän mini shelterillä, missä on tilaa noin 40 koiralle.

Syy, minkä takia Cafeluta yhä edelleen on tarhalla, on lähes mahdoton tietää.

Joidenkin mielestä tämä tyttö on kovin tavallinen ja koska Cafeluta ei pidä meteliä itsestään, monet eivät ehkä edes huomaa tätä hiljaista keskikokoista koiraa. Tällä hetkellä Cafeluta on noin 40cm korkea ja painoa on kertynyt n.17-18kg.

Cafeluta oli aikoinaan iloinen hännänheiluttaja, joka rakasti elämää. Vuodet tarhalla on kuitenkin pikkuhiljaa vaimentanut ja lannistanut tätä kaunokaista ja valitettavasti Cafelutan ilo on vaihtunut tietynlaiseen surumielisyyteen ja uskonpuutteeseen siihen, että hänelläkin on se oma koti jossain odottamassa. Viimeiset kaksi kuukautta Cafeluta on asustellut tämän tarhanpitäjän pihalla, neljän muun koiran kanssa.

Cafeluta on rauhallinen, herkkä ja lempeä. Tulee toimeen muiden koirien kanssa mutta kissoista ei ole varmuutta joten kissatalouteen ei varmuuden vuoksi tyttöä luovuteta.

Cafeluta on hieman ujo mutta erittäin kiltti ja ystävällinen. Jos hän löytäisi sen oman kotinsa ja omat ihmisensä, jotka voisivat osoittaa, että elämä on edelleen elämisen arvoista, elämänilo varmasti palautuisi tämän silmiin.

Usko ihmiseen ei ole kärsinyt näiden vuosien aikana ja olisi korkea aika, että Cafeluta pääsisi nauttimaan elämästä, rakastettuna perheenjäsenenä!

3.2.2015
Gabyn ystävä omistaa talon romanialaisittain varakkaalla alueella. Omistaja itse asuu pienessä asunnossa ja on vuokrannut talonsa eläinystävälliselle, hiukan vajaa kuusikymppiselle miehelle, joka pitää huolen sekä talosta, että siellä pihalla asuvista koirista.

Tällä hetkellä pihalla asuu Cafeluta ja viisi muuta koiraa, joista Tomyn voit löytää sivuiltamme. Vuokralainen pitää koirista hyvää huolta ja muun muassa valmistaa niille päivittäin lämpimän aterian. Tästä syystä koirille onkin päässyt kertymään hieman ylipainoa, johon tulevan kodin tulee kiinnittää huomiota.

10.2.2015
Cafelutan suloisiin korviin lennätetään matkaan tervehdys, häntä odotetaan omaan kotiin <3 . Kiitos!

7.3.2015
Cafelutasta täysin johtumattomista syistä varaus peruttiin ja niin ollen tämä lempeä ihmisystävä joutuu nyt uudelleen odottamaan sitä omaa kotia. Cafelutalta puuttuu joitain hampaita mutta tämä ei haittaa tyttöä millään tavalla.

Cafeluta on tulossa Suomeen 14.3.2015 !

10.3.2015
Cafelutan onni vaikuttaa kääntyvän, tälle ihanalle tytölle on jälleen oma koti tiedossa <3

14.3.2015
Tämä ihana tyttö laskeutui tänään Suomen kamaralle ja uusi elämä alkoi nyt !

25.4.2015
Cafeluta tunnetaan nykyään nimeltä Mocca. Saimme Moccan perheeltä kivoja kotikuulumisia, kiitos !

“Tänään 11.4 tuli kuluneeksi tasan kuukausi siitä kun Mocca saapui
tänne Suomen kamaralle ja uusi parempi elämä alkoi! Aika on mennyt
aivan tajuttoman nopeasti ja hullua ajatella, että siitä on oikeasti
jo kuukausi. Mocca oli luonani siis kolme viikkoa ja asunut nyt viikon
vanhempieni luona :)! Tämä järjestely siksi, että perheeni teki isoa
muuttoa, eikä Moccaa viitsinyt heti ottaa niin stressaavaan
ympäristöön.
Mocca todellakin osoittautui aremmaksi ja herkemmäksi koiraksi mitä
olin odottanut. Aluksi kaikki pelotti, siis aivan kaikki. Rapsuttaessa
koiraa se jähmettyi ja tärisi pelosta. Ulkoilu oli Mocalle varmasti
täyttä painajaista. Ohi viiletti muita lenkkeilijijöitä,
juoksijoita, busseja, pyöräilijöitä, autoja, lastenvaunuja sekä
itse lapsia. Siitä alkoikin meidän projekti, joka hyvinkin saattaa
tulla kestämään Mocan koko elämän ajan.

Mocca on todella utelias ja antaa itsestään aina 200%, vaikka pelottaa.
Eniten se tarvitsee aikaa sekä rauhallisen ja itsevarman ihmisen rinnalleen
tukemaan pelottavissa tilanteissa. Olemme myös huomanneet Mocan pelkäävän
kaikkia asioita, liikkeitä ja eleitä, jotka viittaavat millään tavalla lyömiseen.
Pahimmillaan koira menee aivan paniikkiin eikä rauhoitu pariin tuntiin.
Olemme varmoja siitä, että Mocca on saanut joskus kadulla osakseen
nähdä ihmissielun mustemman puolen.
Päätimme siis totutella kaikkeen askel kerrallaan ja Mocan ehdoilla.
Ensimmäinen viikko meni oikeastaan kokonaan vaan kotiutumiseen ja
pesulle opetteluun. Mocca alkoi reipastumaan todella nopeasti ja en
koskaan tule unohtamaan miten se 12.4 aamulla juoksi luokseni häntä
heiluen ja painoi päänsä syliini. Näin helppoa Mocan luottamuken
voittaminen ei silti ollut. Täytyi tehdä paljon töitä sen eteen,
joka päivä. Miehiä Mocca arastelee naisia enemmän ja ei mennyt
poikaystäväni luokse kertaakaan ensimmäiseen kahteen viikkoon.
Toisella viikolla sitten aloimme harjoittelemaan enemmän kaikkia
hoitotoimenpiteitä ja nehän kaikki sujuvat aivan erinomaisesti,
niinkuin hihnassakin kävely. Aloimme myös totuttelemaan julkiseen
liikenteeseen ja niillä matkustamiseen, sillä Mocan oltua Suomessa 3
viikkoa matkustimme vanhempieni luokse. Siellä Moccaa oli odottamassa
vanhempani, pikkuveljeni ja -siskoni, sekä koirakaveri Nenna.
Muistutamme äitini kanssa paljon toisiamme ja äidistäni tulikin heti
Mocan toinen tukipilari johon luottaa. Kaikinpuolin heillä on mennyt
Mocan kanssa erittäin hyvin. Alussa Mocca ja Nenna etsivät vähän
omia paikkojaan, ei kuitenkaan pahemmin kuin pienellä vaimealla
murinalla. Nykyään kaksikko viettää omia yöllisiä leikkihetkiään
😀 Nenna onkin ollut Mocalle aivan älyttömän suuri tuki ja Nenna
selvästi aistii, kun Moccaa pelottaa jokin asia. Tällöin Nenna
juoksee Mocan vierelle ja alkaa tökkiä tätä kuonollaan. Kaveria ei
jätetä, niinhän se menee 😉 .
Kaiken kaikkiaan meillä on siis mennyt paremmin kuin hyvin! Mocca
selvästi nauttii olostaan, pehemeästä pedistä, ruuasta,
lenkkeilystä, siitä että joku todella huolehtii ja rapsuttaa ja ennen
kaikkea omasta loppuelämän perheestään. Oli todella vaikeaa palata
takaisin Helsinkiin ilman tätä nallekarhua, mutta parempaa paikkaa en
olisi Mocalle voinut kuvitella kuin perheeni luona. Tätä pientä
koiraa ei vain voi olla rakastamatta. Jokin Mocassa on sellaista, että
se menee suoraan sydämeen.

Haluamme kiittää ja lähettää sydämelliset terveiset Kulkureille, Mialle,
Gaby Tudorachelle ja kaikille muille ketkä ovat olleet osa Mocan elämää
ja sen pelastamista. Mocca on nyt kotona <3

Terveisin Mocca, Nenna ja muu perhe !”

25.3.2016
Moccan perheeltä saimme kotikuulumisia nyt kun tyttö on ollut kotona vuoden päivät. Ihanaa kevättä teille <3 !

” Pikkuhiljaa on tämä äärimmäisen arka ja varautunut koira alkanut tulla ulos kuorestaan.

Alkuunhan Moccaa pelotti kaikki mahdollinen. Äkkinäiset liikkeet, yllättävät äänet ja miehet olivat Mocalle todella pelottavia. Ulkoilu oli melkoista panikointia, kun kaikki pyöristä ja kävelysauvoista erillaisiin moottoriajoneuvoihin pelottivat. Pelon vallatessa Mocca joko jähmettyi paikalleen tai veti henki hieverissä takaisin kotiin.

Kevään ja kesän edetessä Mocca alkoi kumminkin tottua niin autoihin kuin kävelysauvoihinkin. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että oikeastaan vaan roska-autot ja lumitraktorit/aura-autot pelottavat. Paniikkiin ei kumminkaan jouduta vaan, Mocca vetätyy niin kausas kuin mahdollista tien sivuun ja yrittää tekeytyä “näkymättömäksi”.. Kun pelottava auto on mennyt ohi, matka jatkuu taas. Lenkit sujuvatkin mukavasti ja toiset koirat kohdataan yleisesti ottaen rauhallisesti. Mocca ei ole mikään “leikkijätyyppi”, vaan tarkkailee mielummiin vähän sivusta tapahtumia. Ulkona Mocan mielestä kaikista kivointa on kieriskellä ja heitellä “kuperkeikkoja”nurmikolla ja nyt talvella lumessa. Vapaaksi en uskalla Moccaa edes metsässä päästää, koska niin herkästi edelleen säikähtelee erilaisia ääniä.

Äänet ovatkin Mocalle se pahin juttu ja etenkin kaikki paukahtelevat äänet. Uusi vuosi oli silkkaa kärsimystä, joten puoli yhdeltätoista otin Mocan autoon ja lähdimme ajelemaan rauhallisempiin paikkoihin ja kotiin tultiin vasta, kun raketit oli suurimmaksi osaksi ammuttu yhden aikoihin yöllä. Myös ilmapallon paukahtaminen, mattojen hakkaaminen jne pelottavat todella. Saimmekin lääkäriltä Sileo-reseptin, jota voimme tulevaisuudessa testata.

Kotonakin Mocca on aika paljon omissa oloissaan, kumminkin seuraten mitä ympärillä tapahtuu. Aamuisin, kun herätään, on Moccakin riehakkaimmillaan. Silloin leikitään Nennan kanssa, heittäydytään rapsuteltavaksi ja haetaan huomiota. Ruoka on suurta herkkua ja kippo syödäänkin aina tyhjäksi. Jos vain tilaisuus koittaa, myös Nennan kippo tyhjennetään 😉 Kun vain joku jääkaapin avaa, kömpii Moccakin esiin sängyn tai pöydän alta huuliaan nuoleskellen.

Mocasta on vuoden aikana kuoriutunut ihana kaunotar. Kaikki hoitotoimenpiteet ja lääkärireissut sujuvat mallikkaasti ja autossa Mocca istuskeleekin mielellään. Kotona tulee toimeen kaikkien perheenjäsenten kanssa, vaikka miehet edelleen jännittää ja nykyään vieraitakin tullaan tervehtimään melko reippaasti. Omaa tahtoakin löytyy sopivassa määrin ja välillä lenkillä otetaan mittaa, kumpi määrää suunnan äiti vai Mocca…

Päivä kerraallaan mennään eteenpäin ja kyllähän Mocasta on tullut meille kaikille rakas ja tärkeä. Nennan kanssa tulevat mainiosti toimeen ja tiukan paikan tullen pitävät yhtenä rintamana puoliaan. Noran Romaniasta adoptoima Tita vierailee tietysti myös meillä ja silloinkin kaikki sujuu mallikkaasti. Jokainen on oman paikkansa löytänyt ja ovat siihen tyytyväisiä. Ja onneksi meillä on myös ystäviä Noran lisäksi, jotka ovat voineet ottaa koirat hoitoon muutamaksi päiväksi tarpeen vaatiessa.”

30.08.2019
Vanhuuden vaivojen uuvuttamana pieni kahvityttö, Cafeluta, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Otamme osaa perheen suruun koko yhdistyksen puolesta ja esitämme isot kiitokset Moccan perheelle kaikesta mitä Moccan eteen tekivät.

“Mocca (Cafeluta) 11.5.2008- 26.7.2019

“Kuuletko, minun sanojani kuuletko
ja tunnetko, miten sydän vapisee?
Kaipaatko, vielä syliäni kaipaatko
ja tahdotko, sinne minne minä meen?”
Mocca tuli elämäämme salamavauhdilla maaliskuussa 2015. Hyvin pian saimme huomata, että kyseessä oli erityiskoira, jolla oli aivan liian suuri reppu kannettavana ikäviä muistoja.
Hyvin monet asiat, kuten erilaiset yllättävät äänet, miehet, lapset, ylös nouseva käsi, koiraportit jne pelottivat sinua. Ulos lähteminen oli pelottavaa ja usein kävitkin “pikapissalla” pihan reunalla.  Aamun varhaisia tunteja kuitenkin rakastit ja silloin kävit nuuskuttelemassa hajuja ja kieriskelemässä viileässä ruohossa tai lumessa. Toinen suuri rakkaus sinulle oli ruoka. Juoksit riemuissasi edestakaisin ja hyppelit ympäri 180 astetta, kun äiti meni ruokakippojen luo. Tuota riemua emme unohda ikinä. Kolmas ihana asia oli rapsutukset, joita usein pyysit toinen tassu ylhäällä ja nautit niistä silmät kiinni kyljelläsi maaten.
Nämä neljä vuotta olivat ihania, opettavaisia ja välillä raskaitakin. Haimme ja saimmekin apua äänipelkoihisi ja pikkuhiljaa aloit rentoutua ja luottaa myös perheemme miehiin. Äiti oli sinun tukesi, turvasi ja kalliosi, samoin kuin vanhin tyttömme, jonka luona olit hoidossa, kun sitä tarvittiin. Vaikket niin lapsista välittänytkään, oli Helmi 9v, yksi sinun tärkeimmistä ja rakkaimmista ihmisistä. Suurin tuki ja turvasi opetellessasi kotikoiran elämää, taisi kuitenkin olla Nenna, koirasiskosi, joka hiukkaakaan epäröimättä tuki ja puolusti sinua aina tarvittaessa.
Viimeinen vuosi oli kaikin puolin sinun parasta aikaasi. Vietit paljon aikaa omassa turvapaikassasi sängyn alla nukkuen ja tarkkaillen mitä ympärillä tapahtuu. Kömmit sieltä aina, kun jääkaapin ovi aukesi ja katselit pää kallellaan, mahtaisitko saada jotain herkkua, vaikkapa juustoa tai kinkkusiivun. Yleensä sait… Köllöttelit usein iltaisin olohuoneen lattialla ja sait paljon rapsutuksia, pusuja ja kehuja.
Valitettavasti sairaudet päättivät yhteisen matkamme aivan liian aikaisin. Yhtä nopeasti kuin meille tulit, meiltä myös lähdit. Jäimme kaipaamaan sinua, silkkisiä korviasi, pehmoista turkkiasi ja valkosukkaisia tassujasi<3 Olit meille äärettömän rakas ja tassusi jälki on ikuisesti sydämissämme <3
“Uskotko. minun sanojani uskotko.

kun kerron sen, miten kaipaan sinua?”

-Juha Tapio, Päiväni ilman sinua

——————————————————————————————————————–

Mietithän tarkkaan omia resurssejasi harkitessasi rescuekoiran adoptiota. Onko sinulla aikaa, motivaatiota ja sitoutuneisuutta koiraan? Aikuisenkin koiran kohdalla sitoutuminen voi olla parhaillaan useiden vuosien mittainen.

Kotikoiran tavat eivät ole tarhaoloista tulleille useinkaan tuttuja, eikä voida olettaa että koira kulkisi hihnassa heti vaivattomasti, olisi tottunut sisätiloihin ja työpäivän mittaiseen yksinoloon tai jättäisi tavarasi rauhaan.

Tiedossa on varmasti töitä, takapakkia, iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutumisen edetessä muuttua.

Cafeluta saapuu Suomeen steriloituna, asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Cafeluta on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Cafelutan varauksta hoiti Mia Takolander

Share
 
 

Yhteistyössä


Yhteistyossa