17.11.2015
Kulkurien aktiivit matkasivat Romaniaan marraskuun alkupuolella tapaamaan jo tutuksi käyneitä yhteistyökumppaneita ja näiden huomassa eläviä koiria. Poikkeusta matkalaisten  reissusuunnitelmaan ei tehty tälläkään kertaa, vaan matka suuntautui myös Onevet klinikan hoitolaan, missä monet Kulkurien adoptio-ohjelmaan päässeet koirat odottavat omaa kotiaan.

Dr. Adina löysi Adrian ja tämän veljen yhdessä hoitolan läheltä pensaikosta, jossa pienokaiset uikuttivat kovasti. Löytyessään sisarukset olivat noin kuukauden ikäisiä. Adrianin veli-pojalla kävi tuuri ja se sai kodin heti Romaniasta.

Adrian on pehmeäluonteinen, mutta hieman ujo poika, jota toiset pennut ahdistelevat nurkkaan herkästi. Poika vaikuttaa perusluonteeltaan rauhalliselta, mutta reipastuu varmasti, kun se pääsee normaaliin kotiympäristöön. Vaikka Adrian jännittäkin uusia tilanteita, ihmisille se on kuitenkin ystävällinen.

Tällä hetkellä tämä salskea nuorukainen painaa reilu 10 kg ja säkäkorkeutta pojalla on jo 40-45 cm. Aikuisena Adrian kasvaa vähintään keskikokoiseksi koiraksi.

6.1.2015
Lisätty Adrianille video.

Videolla poika näyttää kasvaneen ja reipastuneen kovasti. Kulkureiden aktiivit vierailevat Onevetissa piakkoin ja päivitämme tuon jälkeen enemmän kuulumisia pojalle.

Pentua harkitsevalla on suuri vastuu. Omat resurssit on ehdottoman tärkeää punnita huolella.
Ajan, motivaation ja sitoutuneisuuden täytyy olla kohdallaan.

Pentua harkitessa täytyy muistaa, että mm. sisäsiisteys on opeteltava alusta lähtien, hihnakäytös on täysin uusi asia, muihin koiriin tutustumistakin saattaa joutua harjoittelemaan eikä yksinolo suju heti itsestään. Tavaratkin saattavat päätyä tylsistyneen ja aktiivisen pennun kitaan ja leluiksi ihan vain vahingossa.

Pentu tarvitsee paljon selkeitä rajoja, johdonmukaista, positiiviseen palkitsemiseen keskittyvää koulutusta ja rakkautta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutuessa muuttua.

Urospennut kastroidaan tapauskohtaisesti, noin 6-9 kuukauden ikäisinä. Mikäli Adrian tulee Suomeen kastroimattomana, tällöin tuleva koti sitoutuu kastroimaan koiran kohtuullisen ajan kuluessa sen saavuttua Suomeen, mieluiten neljän kuukauden sisällä. Yhdistys osallistuu halutessanne kastroinnin kustannuksiin 70 eurolla kuittia vastaan.
Olethan myös yhteydessä yhdistykseen ennen kastrointia.

Adrian saapuu Suomeen asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Adrian on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

14.1.2016
Adrian on varattu omaan kotiin.

24.5. 2016
Adrian – tuttujen kesken nykyään Ami – on ollut kotona jo parisen kuukautta ja solahtanut uuteen perheeseensä vaivatta:
“Amista on näiden parin kuukauden aikana kuoriutunut aikamoinen energiapakkaus 🙂 Ami rakastaa olla ulkona, ja voisi olla siellä loputtomiin – hajut, liikkuminen ja lintujen perään rynniminen ovat ihan huippua Amin mielestä! Ollaan ihan tässä viime päivinä kokeiltu miten vapaana oleminen sujuu, ja se onkin mennyt hienosti sillä poika on aina pitänyt huolen että pysyy lähettyvillä 🙂 Aluksi Ami jännitti kovasti muita koiria, mutta nyt se menisi mielellään tutustumaan jokaiseen vastaantulevaan koiraan vaikka vähän edelleen ujosteleekin. Koirapuistossakin on mennyt hienosti. Ulkona liikkuminen sujuu pääsääntöisesti hienosti eikä Ami vedä hihnassa, tosin kovasti innostuessaan se saattaa vetää jonkin verran mutta rauhoittuu lopulta kun hoksaa ettei vetämällä pääse mihinkään 🙂  Välillä ulkona jotkin asiat, kuten suuret ihmisryhmät ja isot varjot pelottavat Amia paljonkin, jolloin se vetää hillittömästi poispäin pelottavasta asiasta. Poika kuitenkin rauhoittuu kun kokee olevansa turvassa. Ollaan nyt pikkuhiljaa totuteltu pelottaviin asioihin, ja tämäkin asia on menossa parempaan suuntaan.

Aluksi Ami oli melko hermostunut kun asuntoon tuli vieraita, ja se haukkuikin heille pitkäänkin, mutta nykyään Ami ei ole moksiskaan vieraista, vaan menee heidän luokseen rapsutuksia kerjäämään 😀

Ami rakastaa olla meidän lähellä, ja asettuukin usein siten, että saa rapsutuksia ja huomiota osakseen 🙂 Ami rakastaa leikkimistä, ja kantaa meille leluja jatkuvasti, jotta saisi leikkiseuraa. Paljon Amin kanssa touhutaankin, leikitään ja opetellaan uusia asioita, mutta Ami leikkii ahkerasti myös yksin. Se saattaa pitkiä aikoja esim. heitellä palloa ilmaan, juosta perään ja heittää taas – välillä tuntuu että energiavarastot ovat loputtomat! Osaa Ami toki rauhoittuakin, jolloin se tykkää etsiä viileän paikan missä köllötellä. Öisin poika nukkuu rauhallisesti kunnes herättää meidät aamulenkille tökkimällä jalkoja kuonollaan ja menemällä eteiseen odottamaan, kuvio toistuu kunnes tärppää 😀 Sisäsiistiksi Ami on jo oppinut, siinä ei tainnut mennä kuukauttakaan 🙂

Rapsutusten ja leikin lisäksi Ami rakastaa ruokaa, ja tuntuu että sen vatsa on pohjaton! Ollaan kuitenkin yritetty olla tarkkoja pojan syömisestä, jottei pääse lihoamaan x)

Vaikka pääsääntöisesti poika on todella kiltti, osaa se olla ilkikurinenkin. Ami tietää tasan tarkkaan ettei mm. sukat tai kengät ole leikkikaluja tai syötävää, mutta sillointällöin tilausuuden tullen poika käy hieman ryöstöretkillä, ja meidän sukkavarastomme ovatkin huvenneet aika railakkaasti ja Kasperin pari kenkää on kokenut aika kovan kohtalon xD myös yhden listan poika on pureksinut ja jonkun tyynyn, mutta suuremmilta tuhoilta on onneksi säästytty!

Kaikkiaan Amista on jo näin lyhyessä ajassa kehkeytynyt kiltti, tottelevainen kotikoira, ja olemme loputtoman kiitollisia siitä että saimme näin ihanan karvaturrin <3 parempaa ei olisi voinut toivoa :)”

Yhteydenotot Kata Miettiselle