COSTAS

* uros

* synt. 10/2014

*Romaniassa

 

 

 

 

 

8.1.2015
Costas on yksi kahdesta veljeksestä. Pojat syntyivät noin 23.10.2014 ja he tulevat todennäköisesti kasvamaan isoiksi, komeiksi herrasmiehiksi. He ovat molemmat sosiaalisia, niin muiden koirien kuin ihmisten kanssa. He ovat olleet Carmen Mandescun hoivassa pienistä pennuista saakka.

Costas on hieman pienempi kun Quintus ja antaa usein Quintuksen ensin kokeilla uusia asioita. Painoa tällä hetkellä noin 10kg.

Geeneissä virtaa suurella todennäköisyydellä sekä rottweilerin että saksanpaimenkoiran perimää. On suotavaa, että tulevassa kodissa löytyy halukkuuden lisäksi, myös taitoa ja ymmärrystä, kouluttaa ja tukea Costasta tämän matkalla pennusta aikuisuuteen.

12.1.2015
Costas varattiin tänään omaan kotiin 🙂 !

6.3.2015
Tänään oli Costasin vuoro matkustaa kotiin.

20.5.2015
Costas lähetti perheensä avustukselle meille kivoja kuulumisia, kiitos näistä ja ihanaa jatkoa teille kaikille 🙂 !

”

Ensimmäisenä iltana (6.3.2015) tultuani uuteen kotiin olin melko rohkea, mutta hämmentynyt.  Luottavaisin mielin kuitenkin annoin ihmisten silittää minua ja taisinpa jopa nuolaista takaisin. Nukuin ensimmäisen yöni isäntäni kanssa. Hieman minulla taisi olla veljeäni ikävä aluksi.

Pari seuraavaa yötä perheen tyttö nukkui minun ja toisen koiran kanssa, etten haukkuisi tai piippaisi ennen nukkumaan menoa.

En ensimmäisinä päivinä ymmärtänyt, että minulla olisi omakin ruokakippo. Ryntäsin aina toisen koiran kipolle, jonka ymmärsin onnekseni lopettamaan. Toinen koira vaikuttaa ihan kivalta, olemme jo leikkineetkin. Mutta yksi huono puoli toisessa koirassa on, se ei anna minun leikkiä pallollaan – joten joudun tyytymään käpyihin, joita omassa metsässä riittääkin.

Päivisin minut jätettiin yksin toisen koiran kanssa. Tylsyyteni purkasin kaatamalla vesikipon, mutta ei siitäkään ollut pitkäkestoiseksi huviksi. Ihmiset olivat aina ylpeitä, kun en ollut tehnyt sisälle yksin ollessani tarpeitani.

Iltaisin ulkona käyminen oli aluksi jännää, pimeästä tai hämärästä en tykännyt.
Päivisin remmissä ollessani en suostunut liikkumaan, kun kakkahätä iski. Siispä minua jouduttiin houkuttelemaan liikkeelle, kunnes kakka tulisi.
Omalle varjolleni, television äänille ja omalle peilikuvalleni/heijastukselleni joudun välillä haukkumaan.
Tossujen ja tupsujen kutsun tajusin myöskin melko nopeasti. Aina kun toin ylpeänä aarteeni, ihmiset vain ottivat sen pois ja kielsivät. Kunnes seuraavan kerran toin tossun ja taas sama toistui…. Ne eivät kuulemma olleet minun lelujani.

Olen kotiutunut jo niin hyvin, että kotia pitää vahtia. Alan nimittäin haukkumaan kun kuulen oven avautuvan. Siispä tulijan täytyy huikata, kuka on tulossa, jotta rauhoitun.

Kerran huomasin yhden huoneen oven olevan raollaan, joka normaalisti olisi kiinni. Utelias kun olin, päätin mennä huoneeseen. Huoneessa oli jokin otus, joka minua säikähtäessään pomppasi, ja sitähän minäkin säikähdin. Sen jälkeen en olekaan päässyt katsomaan otusta, vaikka kovasti mieli tekisikin. Minulle on sanottu että se on perheen tytön kani (en vain oikein vielä tiedä mikä se on).

Emäntäni kehuu minua kuitenkin fiksuksi pojaksi. Osaan kuulemma jo muutaman päivän jälkeen kulkea suhteellisen hyvin hihnassa. Istu- komennon opin yhdellä pilkotulla nakilla, harjoitellessani istuin jo välillä valmiiksi (kun se oli niin hyvää).

No mutta nyt täytyy mennä, yritän saada toisen koiran leikkimään kanssani!

Terkuin, Costas”

Pentua harkitsevalla on suuri vastuu. Omat resurssit on ehdottoman tärkeää punnita huolella.

Ajan, motivaation ja sitoutuneisuuden täytyy olla kohdallaan.

Pentua harkitessasi täytyy muistaa, että mm. sisäsiisteys on opeteltava alusta lähtien, hihnakäytös on täysin uusi asia, muihin koiriin tutustumistakin saattaa joutua harjoittelemaan, yksinolo ei suju heti itsestään ja tavaratkin saattavat päätyä tylsistyneen ja aktiivisen pennun kitaan ja leluiksi ihan vain vahingossa.

Pentu tarvitsee paljon selkeitä rajoja, johdonmukaista, positiiviseen palkitsemiseen keskittyvää koulutusta ja rakkautta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.

Muistathan myös, että koiran kuvaus on kirjoitettu tarhaolosuhteissa tehtyjen havaintojen perusteella ja käytös voi kotiutuessa muuttua.

Urospennut kastroidaan tapauskohtaisesti, noin 7-9 kuukauden ikäisinä. Tuleva koti sitoutuu kastroimaan koiran kohtuullisen ajan kuluessa sen saavuttua Suomeen, mieluiten neljän kuukauden sisällä. Yhdistys osallistuu steriloinnin kustannuksiin 25% osuudella. Olethan yhteydessä yhdistykseen ennen kastrointia.

Costas saapuu Suomeen asianmukaisesti rokotettuna, ulko- ja sisäloishäädettynä ja testattuna useiden sairauksien varalta. Lisäksi Costas on mikrosirutettu ja sillä on EU-lemmikkipassi.

Tutustuthan ennen yhteydenottoasi sivuiltamme löytyviin luovutussopimukseen, oppaaseen kotiutuvan koiran omistajalle, sekä adoptoitavan eläimen terveyteen ja kustannuksiin.

Harkitut yhteydenotot Mia Takolanderille

Veljekset ovat kasvaneet (12/2014), videon voit nähdä täältä.