Joku muu muka

On taas aika palata aiheeseen, josta kirjoitimme julkisesti viimeksi pari vuotta sitten.

Harkitse vielä -teksti käsittelee Kulkurien kautta uudelleensijoitukseen tulevia koiria,  vapaaehtoistyöntekijöiden työmäärää, adoptioprosessin huolellisuutta, uuteen perheeseen sopeutuvien koirien stressiä ja valtavaa pettymystä mikä suuressa osassa uudelleensijoituksia on läsnä. Suosittelen lukemaan tekstin tähänkin pohjustukseksi.

Kaikki tuo on valitettavasti yhä ajankohtaista.

Me olemme parissa vuodessa kehittäneet jälleen aimo tukun uusia työkaluja parantamaan adoptioprosessia, työkaluja adoptio-yhteyshenkilöiden työn avuksi, adoptioperheille välineitä heidän valintaa ja harkintaa helpottamaan. Teemme kehitystyötä jatkuvasti. Esimerkiksi tälläkin hetkellä meillä on valmisteilla mm. rescuekoira-ajokortti ja arkojen koirien perheille on juuri perustettu oma vertaistukiryhmä. Uskallan sanoa, että adoptioprosessimme on ammattimainen, paneutunut ja harkittu. Mitään ei kaunistella, mahdollisista haasteista puhutaan paljon ja kysytään lukemattomia kysymyksiä, tarkkaillaan ilmeitä, eleitä ja luetaan vastauksia rivi kerrallaan ja niiden välistäkin.

Siitä huolimatta uudelleensijoitusten määrä kasvoi vuonna 2021 ollen kaikkiaan 46 kpl (8,1 % adoptioista) (vuosi 2020: 34 kpl, 7,8 % adoptioista). Joukossa on ilman muuta myös tilanteita, joissa meidänkin mielestämme uudelleensijoitus on oikea vaihtoehto, joissa koiran ja perheen hyvinvointi on pitkäkestoisesti liian huonolla tolalla ja jossa perhe on todella nähnyt vaivaa asian ratkaisemiseksi. Näin ei kuitenkaan suuressa osassa uudelleensijoituksia ole.

 

 

Otteita rekisteristämme uudelleensijoituksen syistä:

“Omistaja ei jaksa työstää koiran eroahdistusta.” – koira ollut kotona alle 3 kk
“Koira on epävarma, perheen mies ei jaksa.” – koira ollut kotona 8 kk
“Koira jännittää uusia tilanteita ja ihmisiä, koti ei jaksa työstää.” – koira ollut kotona alle 3 kk
“Koti ei halua pitää koiraa. Ei mitään ongelmia, koira vain on liian reipas.” – koira ollut kotona 2 kk
“Koira on aggressiivinen, se haukkuu ja murisee, hakekaa se heti pois” – pelokas koira ollut kotona kuukauden, ammattikouluttajaa ei ole käytetty eikä aikaa anneta enempää.

Jokaisen adoptoitavan koiran perheen kanssa on keskusteltu ennakkoon kattavasti mahdollisista haasteista. Haasteiden esiintullessa heille on tarjottu apua, neuvoja, vinkkejä, ammattilaisen konsultointia. Lopputuloksena on kuitenkin ollut uudelleensijoitus. Usein syynä on yksinkertaisesti se, ettei haasteiden konkretisoituessa ollaakaan valmiita tekemään töitä, ottamaan annettuja neuvoja vastaan, näkemään vaivaa.

Usein myös näissä tilanteissa törmäämme siihen, että uudelleensijoitus oikeutetaan ajatuksella, että koiralle olisi parempi olla toisenlaisessa kodissa, toisenlaisessa ympäristössä, toisenlaisessa maailmassa. Tähän uskotaan varmaankin ihan vilpittömästi, mutta meidän nähdäksemme kyse on ongelmien ulkoistamisesta, “joku muu ratkaisee tämän haasteen puolestamme”.

Oikeasti valtaosa haasteista ei vaadi ratketakseen koiratonta, lapsetonta ja kokemusta omaavaa kotia maaseudulta, vaan ihan vain pitkäjänteistä paneutumista, vaivannäköä ja joskus myös taloudellista panostusta esimerkiksi kipututkimuksen muodossa eläinlääkärissä.

Käytösoireiden takana voi joskus olla myös muuta, kuin sopeutumiseen liittyviä haasteita. Etenkin pidempään kotona olleiden koirien käytösmuutoksissa kipujen poissulkemisen tulisi olla varsin ensisijaista. Vasta kun voi olla varma siitä, ettei käytösmuutosta aiheuta kipu, voidaan kunnolla paneutua psyykkisen puolen työstämiseen. On yllättävää, miten usein vaikkapa äkisti alkaneen ärähtelyn tai yllättävän näykkäisyn taustalta löytyykin vaikkapa ortopedinen ongelma tai hampaiden hoitamattomuus. Jaksaisitko itse olla aina aurinkoinen jatkuvan kivun kolottaessa?

Sitten on myös yhä enenevissä määrin niitä tilanteita, missä kuormittavassa elämäntilanteessa päätetään luopua koirasta. Sitäkin on vaikea välillä ymmärtää. Miten se on vaihtoehto antaa perheenjäsen pois jotta jaksaisi vaikeaa kohtaa elämässä paremmin? Eikö perheenjäsen päinvastoin anna voimia ja iloa vaikeanakin aikana? Harva tilanne on myöskään lopullinen. Elämäntilanteet tulevat ja menevät, perheenjäsenet pysyvät.

Melkeinpä pahimpia ovat ne tapaukset, joissa koirasta halutaan eroon mitä pikimmin milloin mistäkin syystä ja ainoa ratkaisu on se, että yhdistys ottaa koiran takaisin, hoitaa tilanteen. Joku muu hoitaa. Sitten meillä on käsissämme vyyhti, jota lähdemme purkamaan koska koiran omistaja ei ole halunnut sitä tehdä ja me olemme koiran ainoa turvaverkko. Me kannamme vastuun.

Me etsimme kiven alta kotihoitopaikan, järjestämme kyytejä, hoidamme sopimuksia, pyydämme lisätietoja, lisäämme koiraa uudestaan ja uudestaan kotisivuille, luemme sen kuvausta ja mietimme yötä myöten niiden asioita, paineen, stressin ja painostuksen alla. Me myös hyvin usein joudumme tutkituttamaan ja hoitamaan koiran fyysisiäkin vaivoja, käyttämään niihin varoja, jotka ovat suoraan pois kohdemaamme kodittomilta koirilta. Vain koska adoptioperhe teki valinnan olla hoitamatta, päätti nostaa kätensä ilmaan ja sysätä vastuun sille kuuluisalle jollekin muulle.

Kaiken tämän keskellä on hämmentynyt, kodistaan ulos potkittu koira, jolla pahimmillaan on myös fyysisiä kipuja. Meistä tuntuu pahalta koiran puolesta ja samalla olemme turhautuneita siihen, että ongelmat on jälleen ulkoistettu meille, pettymys ihmisiä kohtaan on väsyttävää, kuluttavaa ja vie ilon vapaaehtoistyöstä, himmentää halun auttaa kodittomia koiria vastuullisesti. Osa ei ymmärrettävästi jaksa, he lopettavat vapaaehtoistyön, heidän apunsa on poissa kaikilta sitä edelleen tarvitsevilta kodittomilta koirilta. Vain koska liian moni ajattelee heidän olevan se joku muu joka hoitaa heidän ongelmansa.

Onneksi edelleen yli 90 % kodeista on ihania, sitoutuneita ja kaikkensa antavia perheitä, joissa vastoinkäymistenkin edessä toimitaan niin kuin kuuluukin. Paneudutaan haasteeseen, tutkitaan, otetaan neuvoja vastaan, työstetään niitä, annetaan aikaa. Lämmin kiitoksemme kaikille teille.

Niinpä nyt kun harkitset kodin tarjoamista kodittomalle koiralle, esitä itsellesi kysymys. Kuka hoitaa tilanteen sitten kun haasteita esiintyy, silloin kun elämässä on raskasta ja silloin kun ei ole mukavaa? Oletko se sinä vai onko se joku muu?

Teksti: Rescueyhdistys Kulkurit / Salla Honkapää

Share



 
 
 
 

Seuraa meitä

 

Yhteistyössä


Yhteistyossa
 
 

Takaisin ylös

© Rescueyhdistys Kulkurit ry 2015 | All rights reserved, Rekisterinumero 208.505, y-tunnus 2594720-9.