LISELOTTA

* n. 9 kk

* naaras (steriloitu)

* Virossa.

Liselotta on iloinen, nuori tyttökissa, joka jäi kodittomaksi omistajan kuoleman johdosta. Liselotta ei ollut kuitenkaan mieluinen perintö sukulaisille ja niin Liselotta sai jäädä odottamaan uutta kotia hoitokotiin Tallinnassa. Liselotta näyttää kuin se vinkkaisi kuvassa silmää, mutta se johtuu siitä että toinen silmä oli huonossa kunnossa ja on jouduttu poistamaan steriloinnin yhteydessä. Kaikeksi onneksi toinen silmä on terve ja Liselotta pärjää oikein hyvin yhdelläkin silmällä.

Liselotta on sosiaalinen ja reipas tyttö, kiltti ihmiselle sekä toisille kissoille ja on rennosti hoitopaikan koirankin seurassa. Monenlaiseen kotiin sopiva pörröhäntä sitä omaa kotia vailla.

Liselotta sai kodin Turusta huhtikuussa 2013.

Varaajana toimi Tiia

Kuulumisia omasta kodista 14.4.13: Lähdimme bussilla Helsingistä kohti Turkua, ja matka meni yllättävän hyvin. Neiti oli aivan paniikissa kun ensin tapasimme noutopisteessä, mutta pienen kävelymatkan aikana juteltuani ja hyräiltyäni tyttöselle alkoikin kantorepusta vilkuilemaan utelias silmä ja katsekontaktia syntyi hyvin.

Bussimatkan aikana teimme tuttavuutta ja matkan loppuosaan vasta alkoi kuulua pientä valitusta kantorepusta – onneksi naapuri-istuimen rouvat olivat vain kiinnostuneita että miten pieni kissa on kyseessä kun äänikin on niin pieni ja sievä.

Asuntoon päästyämme, sai Rae itse hiipiä ulos repusta ja suorastaan madella ympäriinsä – niin matalalla mentiin! Sitten tuli vietettyä tovi sohvan alla vapisten, mutta kymmenen minuutin kuluttua soperteluuni kuului jo vastauksia. Ei kestänyt kauaa ennenkun Rae suorastaan syöksyi syliin kehräten ja kiehnäten ja jalkoihin heittäytyen. Hassu pikkuneitihän tuo. Ruoka ei kelvannut, paikat olivat uusia ja pelottavia, kavereita kaivattiin kovaan ääneen, mutta ihmisen kosketus kyllä kelpasi vaikka kokoajan. Vessassakin käytiin yöllä kovan valituksen jälkeen.

Nyt viikon aikana onkin jo ehditty tehdä kaikenlaista. Sylikissahan Rae on vieläkin, syli on paras. Sängyssä ei nukuta jossei oma ihminen ole siellä, hassuahan tuo. Ruokaa on alkuviikon mennyt todella niukasti, ensin harkitsin vain stressiä mutta kyllähän hän sitten lopulta söi kun oli ollut melkein koko päivän ilman ruokaa. Kokeilimme erilaisia pussiruokia ja raksuja, ja eipä juuri mitään reaktioita – raksuilla hän enimmiten leikkii jos niitä löytyy lattialla. Tonnikalapatee tosin meni nopeasti alas, ja näin tuli mieleen ensimmäinen kissani joka ei syönyt mitään muuta kun raakaa kalaa. Ostin siis neidille pakaste seitiä, ja sitä nyt menisi vaikka enemmän kun paketti päivässä! Ruokaongelma siis hoidettu 🙂

Ekat päivät tuli vietettyä suurimmaksi osaksi minun TV hyllyssä DVD koteloiden seurassa, mutta kyllä juttelemisen ja moikkaamisen jälkeen hän uskalsi aina tulla tervehtimään. Nyt hylly on enimmäkseen kissavapaa!

Pari päivää sitten tuli kiipeilypuu joka ei ensin ollut yhtään kiinnostava – nyt terotetaan kynsiä ja nukutaan välillä toiseksi korkeammalla nukkumapaikalla.

Rae on hyvin sopeutunut viikon aikana; nyt hän tulee jo melkein vastaan ovella, tulee mukaan kaikkialle – jopa kylpyhuoneeseen kun käyn suihkussa – ja haluaisi kovasti tulla vilkaisemaan mitäs sen ulko-oven takana on kun ihmisäiti menee sinne aika usein. Kaikki paikat on nuuhkittu ja kaiku-testattu. Suosikkipaikat ovat kiipeilypuu, ikkunalaudalla oleva fleece huopa, ja ihmisen syli. 
Että tällaista meiltä! Nyt jos vielä voisin lopettaa kissa-kaverin haikailun perään niin olisi mahtavaa (neiti on selvästi sellanen sosiaalinen tapaus) 😀 Leikkikaveri selvästi olisi kiva.
Liitin pari kuvaa mukaan, tosin neidistä on vaikea ottaa kuvia suurimman osan ajasta koska hän on kun kehräävä elohopea!