CHAP

* n. 1v

* uros

* Romaniassa

 

 

 

 

 

 

2/2019
Chap on siirtynyt pilven reunalle, missä ei ole kipuja. Chap sai elää rakastettua kotikoiran elämää viiden vuoden ajan, kunnes nivelvaivat tekivät pojan elämästä liian kivuliasta. Kiitos Chapin kodille, olitte Chapin lottovoitto <3

30.7.2013
Eläinsuojelija Anda Murgun kesäpäivät alkavat usein aikaisin, jotta hän ehtii tehdä mahdollisimman paljon yksityisen tarhansa, eli oman pihansa, siivoustöistä ja koirien ruokkimisista ennen kuin ilma kuumenee liikaa. Kuitenkin eräänä aamuna heinäkuun alkupuolella Anda havahtui unestaan todella aikaisin aamulla hirveään meteliin, jota hänen koiransa pitivät. Hänen koiransa haukkuivat naapurin suuntaan ja Anda meni kiireesti ketsomaan mitä oikein tapahtuu.

Naapuri juoksi pihallaan huutaen. Anda yritti vielä unisilla silmillään nähdä, miksi tai minkä perässä mies juoksi. Miehellä oli kädessään harava ja viimein Anda erotti että tämä juoksi koiran perässä. Anda alkoi välittömästi huutamaan miehelle, että jättää koiraparan rauhaan ja että hän hakee koiran pois. Mies kiroili kovaan ääneen ja koira huusi paniikissa eikä tiennyt minne paeta miestä.

Anda juoksi paikalle niin kovaa kuin pääsi ja löysi vapisevan, shokissa olevan koiran tynnyreiden takaa. Anda tarjosi koiralle palan leipää, jonka koira kiitollisena nielaisi ja tämän jälkeen hyppäsi kiitollisena Anda käsivarsille. koira oli pelkkää luuta ja nahkaa kun Anda sen pelasti. Sen kaulassa oli todella ikävä haava, kun liian kireällä ollut ohut vaijeri oli pureutunut ihon sisään ilmeisesti koiran kasvaessa. Vaijeri poistettiin heti ja nyt kun näimme Chapin heinäkuun puolessa välissä, oli haava arpeutunut hienosti. Myös hieman massaa Chap on saanut eikä näytä enää kävelevältä luurangolta.

Chap jakaa häkkinsä narttukoiran kanssa ja tulee tämän kanssa hyvin toimeen. Vielä ei tiedetä mitä mieltä Chap on uroksista, joten näillä tiedoilla emme luovuta Chapia samaan kotiin uroksen kanssa. Pentukoirista Chap ei jostain syystä pidä, joten turvallisinta olisi jos kodin koirat olisivat vähintään keskikokoisia. Ihmiselle Chap on oikein ihana, lempeä ja hellyyttävä! Chap on kooltaan n. 55-60cm ja luultavasti tulee olemaan tulevaisuudessa jopa huomattavasti massakkaampi. Chapissa luultavasti virtaa jonkin molossityypisen koiran veri, joten kodin tulisi olla tietoinen, millainen tämän tyyppinen koira on ja mitä se vaatii.

5.11.2013
Chap on varattu Ranskaan!

13.11.2013
Chapin varaus peruuntui kotikäynnin osoittauduttua puutteelliseksi. Chap etsii siis edelleen omaa kotiaan!

19.11.2013
Chap on varattu Suomeen. Lisätty video Chapista lokakuulta!

11.1.2014
Chap saapui omaan kotiinsa Suomeen

13.1.2015 Kuulumisia kodista:
Chapin on nyt, oltuaan vuoden Suomessa, aika kertoa kuulumisiaan. Ihan omin isoin tassuin hän  näin kirjaili:

”Öhh. Mulla menee aika jees. On ihan kiva esim. saada ruokaa joka päivä. Ja vettä. Ja myös sohva on mainittava heti alkuun, koska siellä mä kuitenkin vietän suurimman osan uudesta elämästäni. Sieltä on välillä pakko nousta ruumiille ja sielulle välttämättömiä toimenpiteitä varten. Omistajat naureskelee mulle kun ne luuli, että mä oon joku ylienerginen/”vaikee” ja sitte heti ekana iltana ne huomas saaneensa sporttikoiran sijaan röhnöapinan. Ei kuulemma haittaa, eikä muakaan haittaa olla röhnöapina. Enkä kyllä voi ymmärtääkään miks kukaan haluais mitään urheilla, juosta jänisten perässä tai kiipeillä jossain korkeella; mua huimaa eläinlääkärin pöydälläkin. Mun kaveri Meri on just sellanen ”atleetti”, mutta se on siitä huolimatta tosi kiva. Paitsi jos meillä on kongit ni mun täytyy pysytellä n.5m etäisyydellä siitä sen kongista tai mä saan tytöltä turpaan. Ja välillä muutenki.

Öhh. Anteeks, väliöhinät on pakko päästää n. minuutin välein.

Ei mulla aina oo ollu näin hyvä öhinä. Muistan, ja välillä nään painajaista, paikasta joka oli ahdistava ja synkkä. Mulla oli kaulassa iso kipu ja kamala, hirveä nälkä jatkuvasti. Eikä edes sohvaa ollut, ajatelkaa! Sen takia mun on pakko nyt korvata kaikki ne sohvattomat päivät röhnöttämällä, ja ne ruuattomat päivät syömällä. Söin varmuuden vuoksi jopa palan kupistani. Onneksi Anda­täti otti mut turvaan ja lähetti tänne parempaan maahan Merin luokse.

Vaikka ei kaikki ollu samantien näin hyvin täälläkään; mulla oli kremppoja siellä sun täällä, korvatulehdusta, hammaskiveä (vuotiaana ajatelkaas!), juomisongelma (yritin vaan sulautua yhteiskuntaan), iho­ongelmia, rikkinäiset anturat, sikaripunkki, oksentelua, hengitysvaikeuksia, pelkoja. Liikkuminenkin oli hankalaa ensin koska mun tasapaino, lihaskunto ja kehonhallinta (jotka on nyt aika kovassa nousussa by the way) oli sitä luokkaa mitä ne nyt voi olla ketjun päässä pentuaikansa eläneellä rotjakkeella. Nykyään oon niin levee että mua luullaan amstaffiksi, niin ketterä että pystyn juoksemaan pihalla (kyllä, omalla pihalla) Meriä karkuun törmäämättä seinään joka kierroksella ja niin tietoinen omista ulottuvuuksistani että tipun sohvalta enää kerran viikossa. Sen takia harjottelenkin sitä röhnöämistä niin paljon.

Öhh. Kamalan rankkaa ajatella näin paljon. Onks tää pakko tehdä joka vuos?

Jos mä vähän tiivistän tähän loppuun ja luettelen vaan juttuja mitä mun elämässä on, vaikka tärkeimmät ehkä sanoinkin jo. Laitan ne varmuuden vuoksi uudestaan: Sohva, Ruoka, Meri. Sitte on näitä muita: hevoset (nam hevonkakka!), kisut Peppi&Sinna (nam kisunkakka!), omat ihmiset (nam ihmisenka…NSSARÖHNÖTTÄMINEN! Isännän kanssa röhnötään välillä vierekkäin ja vallataan koko sohva), ahmimisenestokuppi (oi miksi, MIKSI?), autoilu (joka hemmetin paikkaan), uiminen (okei mä EN osaa uida, mutta en lakkaa ihmettelemästä miten Merin pää pysyy pinnalla. Kostoksi varastan sen rannalleuiman kepin jonka se yleensä varastaa takasin), pari koirafrenua (jos ne on tuntemattomia niin parempi on yleensä piiloutua omistajan taakse ja leimautua nössöksi), luita..mmmmm…luita…..

Hei eiks tää riitä jo? Mulla olis röhnötreenit ihan just, tai niinku nyt. Et terkkuja kaikille tutuille (vieraille ei varmuudeks kannata lähetellä paitsi jos niillä on jotain mikä muistuttaa jotain syötävää. Edes etäisesti? Laitelkaa inboxiin jos löytyy). Mulla on muuten tosi isot korvat. Öhh.

T. Chap (Sampson, Samppooni, Samsung), romanialais­suomalainen (enemmän suomalainen), sohva­perunialainen, korva­koiralainen, lihas­kimppulainen